Se unisena saapui
ja kissan selkää silitti
ja koukkuleuka-akalle
se hiukan hymyili.
Ja kuusivalkeata
ja pirtin suurta hämärää
se onnellisna katsoi.
Ja sirkat, sirkat soitti.
Se otti ruokopillin,
ja uuninpankon kulmasta
se Tuhkimuksen löysi
ja ruokopillikauppaa
sen kanssa yritti.
Ja viiteen äyrityiseen
sai ruokopillin myytyä.
Ja sirkat, sirkat soitti.
Niin uuninpankon nurkasta
nous Tuhkimus ja puhaltain
ja lurittaen läksi
ja joutui karjatarhaan.
Ja prinsessainen asui
sen länsilaidassa.
(Sen Tuhkimuksen takissa
on paikka paikan vieressä
ja prinsessainen loistaa
kuin aamun kaunis koi.)
Kun Tuhkimuksen pilli soi
sen karjatarhan laidassa,
niin kaikki lehmät tanssi.
Ja vanha, vanha kauppamies,
se muuripata-kauppamies,
hän myöskin hyppi haassa.
Ja kaikki muuripadat
läks polkkamasurkkaan.
Ja nihdit heponiekat
nous tapparansa unohtain
ja polki raskain saappain
ma luulen, saksansaappain,
maan vihreätä kamaraa,
ja pienet linnut vieri
kuin pallot taivaasta.
Vaan prinsessainen istui
ja ihmetteli tornissaan.
Niin karjatarhan loukosta
läks Tuhkimus ja puhaltain
ja lurittaen astui
sen prinsessaisen kammioon.
Ja neidot sinipaarat
ne kehräs punapauloja
ja silkkityynyin päällä
ne istui parvittain.
Kun Tuhkimuksen pilli soi
sen prinsessaisen edessä,
niin kaikki kehrävarret
niin ihmeellisen vikkelään
ja riemuissansa hyppi.
Ja sinipaaraneidot
ne tanssi parvittain.
Vaan prinsessainen istui
ja itki kultatuolillaan.
Ja sirkat, sirkat soitti.
Ja Tuhkimuksen pilli on
niin kummallisen väsynyt.
Ja tehden ristinmerkin
käy Tuhkimus mun luokseni
ja yhden äyrin hintaan
sen pillin myödä tahtoisi
niin hiljaisessa loukossa
kuin suinkin vain, ja salaa.