Nyt katu vavahtaa
kuin jännittävään riemuun odotuksen.
Nyt katu vavahtaa,
mä kuulen, kuinka rauhaton on sydän sen.
Ja kadun ihmiset
on avonaisten kirjekoteloin
tai niinkuin kirjain
viaton sisällys, min lukea mä voin.
Ne kaikki odottaa
nyt nauru, nyt taas murhe huulillaan.
Ja katu odottaa
nyt haudanvaiti, nyt taas kumistessa maan.
Sä olet laskenut
sun ikkunoittes kaikki uutimet,
ja lyhty niille luo
sun kaari-ikkunoittes varjot hopeiset.
Nyt portti kilahtaa.
Kuin soittais tiu'ut saranoissa sen.
Nyt portti kilahtaa:
on onni askeleissas suloinen.