Nää hetket, jotka joskus saamme, niinkuin armolahjan,
ma luulen, että Jumala on tullut luoksemme.
Ma melkein tahdon paeta ja peittää askeleeni,
oi armas, hänen kirkkautensa suuren edestä.
Hän kulkee alla vihertäväin poppelein ja kutsuu
kuin lämmin ja niin viihdyttävä kuiskaus.
Oi armas, tänään matkalle! Ja kahden kulkekaamme
me kiireellisin askelin ja silmin väkevin.
Näes, haaleana, väritönnä saapuu huomisehtoo.
Ja Jumala on kadonnut. Ja me niin väsyneet.
Vaan tänään alla vihertäväin poppelein hän kutsuu
kuin lämmin ja niin viihdyttävä kuiskaus.