Vuosia on vierinyt siitä kun viimeksi kirjoitin päiväkirjaani. Nyt kun
mieheni — olen näet naimisissa — on matkustanut Hämeenlinnaan pariksi
päiväksi, tahdon lyhentää aikaa panemalla muistiin muutamia muistoja
viimeksi kuluneilta vuosilta. Paljon on tapahtunut ja suuria muutoksia
on tullut elämään, ilo ja suru ovat vaihdelleet näinä vuosina. Mistä
alottaisin? — Valonvälähdyksiähän minä etupäässä kokoilin kirjaani.
Siis tahdon alkaa kertomalla siitä suuresta "valonvälkähdyksestä", että
Janne, minun mieheni, on nyt Muistolan pienen talon omistaja Hämeessä.
Sen hän sai perinnöksi hyvältä isännältään kenraali Ehreströmiltä, joka
kuoli vuosi sitten. Hän sai tilan kaikkine irtaimistoineen — sellaisena
kuin se oli. Tämän kalliin lahjan sai Janne muistoksi monivuotisesta,
uskollisesta palveluksesta sekä tunnustukseksi siitä hoidosta ja
huolenpidosta, jota hän oli osoittanut isäntänsä pitkällisen sairauden
aikana. Kenraali oli testamentannut Jannelle vielä rahasummankin ja
määrännyt, että matkailijakoti, joka tohtori Ehreströmillä oli ollut
aikomus perustaa eräälle saarista, rakennettaisiin ensi tilassa
piirustusten mukaan, jotka jo oli tehty, ja Jannen kuoleman jälkeen
siirtyisi koti Suomen Matkailijayhdistykselle.
Emme voi kyllin siunata lämminsydämisen kenraalin muistoa.
Kaikki tuntuu minusta kuin unelta. En voi käsittää, että juuri minä
olen emäntänä tässä ihanassa paikassa, tässä haukassa kodissa, jonka
rakastavat kädet ovat meille rakentaneet.
Suuren osan elämästäni oli minulla hyvä koti professori Wallenborgin
perheessä. Vuosi vuodelta kiinnyin yhä enemmän hyvään herrasväkeeni.
Oli kuin olisin lopulta kasvanut kokonaan kiinni perheeseen. Kuinka
hyvä ja antelias onkaan herrasväki ollut minua kohtaan! En ollenkaan
ansainnut runsaita myötäjäisiä, jotka sain naimisiin mennessäni
rakkaalta isäntäväeltäni. En saata koskaan olla kyllin kiitollinen
heille hyvyydestä, jota ovat osoittaneet minulle.
Kaikkialla kodissamme näemme rakkaita muistoja pitkältä
palvelusajaltamme. Joka esine, jonka omistamme, kertoo oman tarinansa.
Arkihuoneemme seinällä on taulu, jonka puitteiden sisään olemme
koonneet kuvat niistä perheistä, joissa olemme palvelleet. Se taulu voi
kertoa monta elämäntarinaa. Ja kun Könnikello lyö, näen lapsuuskodin
elävästi edessäni.
Jonkun aikaa sen jälkeen, kun olimme saaneet kotimme järjestykseen,
saimme rakkaita vieraita, mamselli Borgin ja herra Herbertin. He olivat
tulleet autolla suoraan Korven kartanosta. Sinä aikana, jolloin he
olivat vierainamme, vietettiin harjannostajaisjuhlaa saarella, jossa
matkailijakoti nyt kohoaa.
Oli ihana kesäkuun päivä. Järvi lepäsi peilityynenä ja aaltomaisesti
kumpuiset, metsäpeitteiset saaret kuvastuivat veteen. Mamselli Borg oli
aivan hurmaantunut tästä ihanasta taulusta.
— Juhlallisin oli hetki, jolloin moottoriveneemme laski
"Tohtorinsaareen" ja nostettiin lippu, jossa oli sanat "Muistolan
matkailijakoti".
Työväki ja kutsuvieraat huusivat eläköötä ja paljastetuin päin
laulettiin "Maamme".
Jannen lausuttua muutamia lämpimiä kiitossanoja kenraalin ja tohtori
Ehreströmin muistolle, astui Herbert herra esille ja lausui ilonsa
siitä, että hänen serkkuvainajansa suunnitelma oli nyt toteutunut. Ja
hän pyysi jättää pieneksi avustukseksi kodille autonsa matkailijain
vastaiseksi mukavuudeksi.
Parin viikon kuluttua aikoi hän palata takaisin muutamien
englantilaisten sukulaistensa kanssa. Hän kertoi, että eräs heistä,
vanhahko rouva, oli ollut muutamia vuosia sitten erittäin ihastunut
Kukkianjärven kauneuteen. Hän se oli kehoittanut tohtori Ehreströmiä
rakentamaan sinne matkailijakodin. Hän oli käynyt useita kertoja
maassamme ja ihaili suomalaista luontoa ja viihtyi täällä hyvin.
Mutta hän oli tuntenut silmitöntä kauhua epäsiistejä majataloja ja
meidän korkeita, epämukavia, kaksipyöräisiä ajopelejämme kohtaan.
Hänellä oli tapana kertoa pitkiä juttuja ihmeellisistä uhkarohkeista
retkistään Suomessa. Nyt hän oli vanha mutta tahtoi vielä kerran nähdä
maamme ja näyttää sen lapsilleen. Herbert herra toivoi ettei hänen
enää tarvitseisi valittaa meidän kulkuneuvoistamme ja yömajoistamme.
Matkailijayhdistys oli jo avannut useita täysihoitoloita maassa, ja
tälle seudulle oli Janne hankkinut nelipyöräiset ajopelit. Ainakin
Hämeessä saattoi rouva nyt kuten Norjassa, vuokrata itselleen hevoset,
vaunut ja kuskin useiden päivien matkaa varten. — — —
Huutamalla "eläköön" matkailijakodin tulevaisuudelle lopetettiin
vaatimaton juhlamme nautittuamme virvokkeita kodin suurilla
parvekkeilla. Senjälkeen poistui seudun väki venheissään.
Mamselli Borgilta sain monta hyvää neuvoa hänen auttaessaan
minua kalustamaan uutta matkailijakotia. Sekä ruokailuhuone että
suuri arkihuone avonaisina takkoineen ovat suomalaista rahvaan
kuosia. Vierashuoneet, vaikka yksinkertaiset, näyttävät kuitenkin
miellyttäviltä. Ja mamselli Borgin mielestä teki koti kokonaisuudessaan
kodikkaan vaikutuksen.
Minua ilahdutti suuresti, että hänkin oli huvitettu minun "pienestä
kaartistani", kuten kutsun kuutta nuorta tyttöä, jotka olen ottanut
kotiini. Tahdon koettaa kasvattaa heidät kunnon palvelijattariksi.
Antaa niiden ensin käydä "asteikon läpi" ennenkuin Matilda lähettää
heidät maailmalle ottamaan paikkoja — sanoi mamselli huvitettuna.
Niin, sellaisessa viinitarhassa tahdon minä työskennellä vaikkapa
vaatimattomastikin. Koetan täällä sovelluttaa käytännössä niitä
kokemuksia, mitä olen koonnut pitkän ajan kuluessa — elämän koulussa.
Saamme sitten nähdä onnistunko!
Ennenkuin mamselli matkusti, antoi hän minulle paperin; johon hän oli
merkinnyt muutamia hyväätarkoittavia neuvoja nuorille tytöille, jotka
aikovat etsiä leipäänsä maailmalla vieraissa oloissa. Nämä "neuvot"
olen antanut painaa ja ripustanut nuorten holhokkieni huoneisiin.
Ne kuuluvat:
"Mamselli Borg sanoo":
1. Lähtekää kodistanne avoimin silmin ja ottakaa aina
kiitollisuudella vastaan kaikki hyvät opetukset.
2. Käsittäkää elämä kouluksi useine luokkineen, joissa pitää kaikki
oppia.