MAAILMAN MENO.

Kun olin huoleton sälli vain

vuosina keväisinä,

pitivät maalarit kasvojain

liiaksi vähäisinä.

Mut moni tyttönen lempeään

tuhlasi minulle sydämestään.

Nyt kun ma mestariks mainitaan,

aina on nimeni kuuluvissa,

kuin vanhaa Fritziä kaupitaan

mua piipuissa, lautasissa.

Mut pois hävis tyttöset kaikoten.

Oi nuoruus! Tähti kultainen!

Goethen runoja · 第 46 / 53 题