Ruskea eilen viel' oli pääs kuin armahan kutrit
jonk' kuva mielessäin väikkyvi kaukahinen.
Harmaa nyt, hopeainen on pääs, lumen peittämä, jonka
tuulinen, myrskyvä yö yllesi heittänyt on.
Nuoruus ja vanhuus, niin liki ootte te kuin elämässä,
vain uni yön välillään, huomen ja eilinen on.