Yövyin ma salolle yksin,
kaksin kapsahdin hereille,
näin ma vienon vierelläni,
kumppanin kupehellani.
Tuota tutkin, tunnustelin;
»Lienetkö tytär Tapion,
sinipiika sielun synkän?»
Kuulin kuiskaeltavaksi:
»Lienen onnesi unelma,
kauneus kadottamasi,
runo kerkeän kesäsi,
vaiva rinnan vanhenevan.»
Itkin kauan katkerasti.