Mistäs saavut, myöhään saavut,
poikani metsämies?--
Isänmaan illasta, erämaan aamusta,
äitini lempeä-lies.
Miksi niin kasvosi kalpeilta paistaa,
outo on äänesi, laps?--
Paistoi hangilla kuoleman kuudan,
valkeni poski ja haps.
Miksi niin rintasi raskaasti huokaa,
suihkaen suonesi lyö?--
Hiihdin mä kilpaa hiisien kanssa,
ympäri surma ja yö.
Miksi niin silmäsi tuimasti tuikkii,
autio otsasi on?--
Vilkkuivat vinhemmin taivaalla tähdet,
tuomarit turmion.
Minne on jäänyt sun luontosi lempee,
hellyytes herttainen?--
Sauhun kentille, kauhun kentille,
valtahan vainajien.
Syöksyikö vieras syntymämaahan,
kansaako kaas vihamies?--
Ei, oma heimo herjaksi muuttui,
oma oli orjuuden ies.
Nousitko vastaan sortajavaltaa,
kun sotatorvet soi?--
Lasken lautsalle raudan raa'an,
veljien verta se joi.
Voitonko liet vai tappion viesti,
saata et ilosanomaa.--
Itkeä ikäni tahtoisin, vaikka
vapaa on kansa ja maa.
Auta, armias! Rikki on rintas,
hurmeesi huppeloi!--
Sain ma itsekin surman iskun,
kuoleman kellot jo soi.
Kaikkiko kadotan lapseni armaat,
taasko on taistohon ties?--
Lähtevi rauhaan Tuonen rannan
poikasi murhamies.
Heitätkö äitisi raukan ja rakkaan,
myös pyhän syntymämaan?--
Kohisevat korvaani Manalan kosket,
siellä ma saan isänmaan.
1918.