(S. Wettenhovi-Aspa.)
Veikko, merten yli purjehdit,
Niagaraan dollar-muodit murhaa,
kullan sointu, jolla sammutit
henkes hehkun muun, on turhaa, turhaa...
Lienet hartiakas, suuri mies,
kunnon orja mammonankin siellä,
otsas hiessä leipäs saat kenties
taikka taivaltanet vilpin tiellä.
Syntynyt et konnaks »splendidiksi»,
heitä »trustit», heitä »bussines»,
sinusta ei lännen lurjuksiksi,
Suomi luottavi sun palauksees.
Tallin tauskin tääll' on kultainen,
tääll' on ruista kyllin hampahilles,
ihmeitä voi aura jokaisen,
maat' on lehmilles ja lampahilles.--
Peru isäin, pyhä peltotyö:
tuhat suota ojitettavata--
jos me tahdomme, pois halla-yö
väistyy, karttaa kansaa rikkaampata.
Katso, maa, jok' oli isäisi--
imeneet sen vaikk' on muukalaiset--
sinne lapsillensa laulavi
kuin sen kosket, vielä kotimaiset:
»Suomen mies ja nainen! Pääskykin
keväin aina kotihinsa palaa.
Tulos heti, tullos takaisin
äitis luo, mi ikävöi ja halaa!»
Rahaa jos sull' on, se tänne suo,
täälläkin sun säästyy dollarisi,
tänne mahtuu miljoonat--mut tuo
uudet aatteet uusiin koteihisi!