Tyyn' oli ilta ja yöhön siirtyi,
vesiin hehkuvat pilvet piirtyi.
Et antanut sanaa, vain silmäyksen,
mut syvemmän kuin meren syvyyden.
Soi sävel kumean mainingin
myrskystä, menneestä ammoisin.
Aurinko aaltojen valkeuteen
vaipui taa meren viihtyvän veen.
Yöpilvet palaa,
hehkuu ja halaa,
verta ne valaa
ja sammuvat pois.
2.