Jo hanki haihtuu, lähtee jää,
pääkallot suosta irvistää,
ne kysyy toinen toisiltaan:
--»Mink' olet mies sa vieraan maan?»
Ei tunne toinen toistansa,
mut kaikki korjas kuolema,
nyt kaikk' on samankaltaiset:
--»Sua tunne en, mua tunne et.»
--»Ma sodin vuoksi synnyinmaan.»
--»Ma pyrin sankarkunniaan.»
--»Ma eestä ihmisyyden löin.»
--»Ma sotamiehen leipää söin.»
Suo sulaa, hanget haipuvat,
pääkallot mutaan vaipuvat,
vain poreet sieltä täältä käy,
ei kohta heitä ketään näy.
5.