Kelmeä kesäinen yöhyt
yli maiden, merten;
veno vettä viiltämässä.
Kaunoista venossa kaksi;
toinen sulho suuri,
toinen morsian totinen.
Soutelevat, joutelevat.
Neiti vieno virkkaa:
»Minne matka morsiamen?»
Syttyvi urohon silmä:
»Katso kaikkianne,
nää etkö utuista nientä?»
Luo silmän selälle neiti:
»Kuin kuparilanka
hämärästä häämöttävi.»
Soutelevat, joutelevat.
Mies väkevä virkkaa:
»Etkö jo enempi nähne?»
Katsahtavi hiussorea:
»Kuin hopeasolki
idän alta kuumottavi.»
Soutelevat, joutelevat.
Onnen poika puhuu:
»Koht' eikö koti jo paista?»
Helkähtävi hienosormi:
»Niinkuin kultavanne
kaartuvi sylistä vetten.»
Meren sankari sanovi:
»Siell' on Terhensaari,
siellä korkea kotimme
nousussa punaisen päivän,
laulussa sinisen linnun;
siell' on matkan määrä.»
2.