Ulkona sataa tuhuuttaa ja tuvassakin on melkein kuin hämärä. Isäntä
kuorsaa peräsängyssä ja pyhittää lepopäivää. Ovisängyn vieressä
piika-Sanna kampaa hiuksiaan katsoen ikkunasta, raskasmielinen ilme
silmissään. Kamarista kuuluu hiljaista puhelua, josta toisinaan
erottautuu jokin äkäisempi tiuskaus, laatikkojen avaamista ja muuta
kahinaa.
Yht'äkkiä kamarin ovi riipaistaan auki.
-- Onko Sanna siellä? kuuluu sieltä kiusaantunut ääni.
-- On, vastaa Sanna.
-- Tuletko tänne kamariin! pyytää sama ääni.
Sanna menee.
Siellä on Sannaa hiukan vanhempi tytär Hilma alusvaatteillaan ja
emäntä istuu keinutuolissa.
-- Minkä puvun minä nyt panisin juhlille? kysyy Hilma tuskastuneesta
Kun tuli tällainen sää, ettei voikaa panna uutta pukua.
-- En minä tiedä, vastaa Sanna ja jonkun verran ällistyneenä katsoo
tuolien selustimille ja vuoteen päälle asetettuja monia erilaisia
pukuja.
-- Äiti tahtoo panemaan vain tuon pumpulipuvun, selittää Hilma.
-- No eikös se sitten kelpaisi, kiiruhtaa emäntä sanomaan.
-- Niin, mutta kun se oli mulla viime sunnuntaina kokouksessa,
vaikeroi Hilma.
-- Vaikka olisi ollut kahdessa kokouksessa.
-- Pumpulipuvussa kesäjuhlalle! sanoo Hilma halveksien ja nakkaa
niskaansa.
-- Liikakin hyvä se on tällaisella ilmalla, inttää emäntä.
-- Kyllähän te menisittekin vaikka navettahameella.
-- Vaikka paitasillani. Tuollaisiin komeleihin. Vieläpäs kun
värkkikin!
-- Sopiikos tämä? kysyy Hilma Sannalta, pumpulipukua näyttäen
ja äänellään mairitellen Sannaa vastaamaan, että ei sovi. Sanna
kuitenkin vastaa vain:
-- En minä tiedä.
-- En minä sitä pane, tiuskaa Hilma ja viskaa pumpulipuvun lattialle.
Tuon vaaleansinisen musliinipuvun minä panen.
-- Pane mikä tahansa, sanoo emäntä kyllästyneesti ja menee tupaan.
Sanna menee hänen perässään, ottaa kampansa penkiltä ja menee
luhtiinsa -- kesäjuhlia varten pukeutumaan hänkin.
Verkkaisesti kuin jotain muuta miettien riisuu hän askarepuvun pois
päältään, ja jää paitansa rintamusta nyppimään.
Hilman alusvaatteissa oli pitsiä ja brodyyria kaikkialla. Hihoissa,
kaula-aukoissa, hameen helmassa ja joka paikassa. Leveämpää ja
kapeampaa, välipitsit ja kaikki.
Hänen vaatteissaan ei ole palastakaan. Karkeaa kotitekoista
pellavakangasta vain paita ja liivi. Eikä hänellä ole oikeaa
valkoista alushamettakaan. Puoliksi pidetty, itse kudotusta puna- ja
valkoraitaisesta pellavakankaasta tehty alushame vain. Saarenpään
peruja -- -- ainoa mitä enää on jälellä. Ja puku -- --?
Sanna kohotti hiukan päätään ja loi alakuloisen katseen seinällä
riippuvaan punavalkoristiseen pumpulikankaiseen pukuunsa, ja muisti,
kuinka Hilma sanoi: "pumpulipuvussa kesäjuhlalle!"
Hilmalla on tuska siitä, minkä puvun valitsisi. Minulla ei ole sitä
tuskaa, ajatteli Sanna ja hymyili ivallisesti.
Sopiiko hänen mennä kesäjuhlille? Pumpulipuvussa? Kun ei Hilmakaan
sillä mene?
Mutta Hilmahan onkin talontytär. Tietysti hänen pitää olla paremmin
puettu kuin piika. Piikain kyllä sopii mennä pumpulipuvussakin.