On valmis lähtöön surusaatto, --
Omaiset, joukoin naapurit.
Rintaansa ääneti lyö taatto,
Kiharat repii kaunihit,
Kun selkään nousee viime kerran
Ratsunsa liinaharjaisen.
Niin alkoi matka saattuen.
Se kestää kolmen päivän verran.
Povessa sukukalmiston
Saa impi lepokammion.
Gudalin kantaisä eräs
Mi teiltä ryöstöin saaliit keräs',
Kun tauti hänet kahlehti
Ja tunnonvaivat valtasi,
Syntinsä oli sovittaakseen
Luvannut kirkon rakentaa
Huipulle vuoren, pilvein taa,
Min tuul' on tehnyt laulumaakseen,
Käymältä haukka nähdä saa.
Ja kirkko yksinäinen väleen
Kasbékin kohos lumihin
Ja rauhaan, lepäämähän jälleen
Pääs' sinne ruumis julmurin;
Näin kalmistoksi tullut tuoll' on
Tuo vuori, pilvein suosima:
Ikäänkuin liki taivasta
Asunto kodikkaamp' ois' kuolon,
Ei häiriytyisi uni tää
Viimeinen etääll' ihmisistä...
Vaan turhaa! Kuollut mennehistä
Suruist' ei, riemuist' unta nää.