Yövahti silloin yksiksensä
Edessä jyrkän muurin sen
Käveli hiljaa, määrällensä,
Kädessään levy rautainen;
Kohdalla nuoren immen majan
Hitaammin astui hetken ajan
Ja, hämmentyen, lyömästä
Pidätti käden levyä;
Kaikk' uinui luonto ja hän kuuli:
Sopuisin suli huuleen huuli, --
Pikaisen kotvan huudahdus
Ja heikko, vieno valitus...
Ja inhottava epäluulo
Sydämen valtas vanhuksen...
Ja kului vielä hetkinen --
Kaikk' oli vaiti; kaukaa kuulo
Erottaa vain voi tuulosen
Kuiskaaman lehtein napistuksen
Ja vuorivirran vaikerruksen
Pimeille rannan äyräillen.
Pelossaan pyhäin rukouksen
Kiireesti käy hän lukemaan,
Näin riettaan hengen houkutuksen
Pois karkoittaakseen sielustaan;
Vavisten siunas ristinmerkin
Rintansa, riehun täyttämän,
Ja vaiti, rientäin jaloin herkin,
Taas jatkaa kulkuansa hän.
... ... ... ... ...