Kuhun on Luoja kuoletettu,
Valta kaikki kalmaeltu?
Mutta näitä kaikkia osanoton ilmauksia alkuperäisempi lienee päivän
kehoitus haudalle lennettyään:[240]
Nouse Luoja kuolemasta,
Katomasta kaikkivalta!
Jos molempia itäkarjalaisia toisintoja vertaa inkeriläisiin, niin
huomaa helposti että ne ovat toisistaan riippumatta yhteisestä
alkumuodosta kehittyneet. Johdanto on Suomen Itä-Karjalassa
täydellisempänä säilynyt. Selvimmin ilmaisevat sen ajatusta erään
kirjaanpanon alku-säkeet:[241]
Aina muuta muistelemme,
Ammuista ajattelemme,
Emme tuota konsanana,
Kovin Luojan kuolentoa.
Samassa kirjaanpanossa ilmaantuva säe: "nukuttele noian joukko" antaa
myös selityksen Suistamalaiselle muodolle: _nuuin joukko_. Pakanan
parven nukuttaminen, joka on aseellisena vartiona Luojan haudalla,
liittyy läheisesti Matteuksen kertomukseen (28: 2-4) roomalaisista
vahtisotureista, mitkä taivaasta alas astuvan Herran enkelin pelosta,
joka oli nähdä kuin pitkäisen tuli, niin hämmästyivät, että olivat kuin
kuolleet. Kivien ja hakojen eli murtojen haudan päältä murtaminen
viittaa niinikään raamatulliseen piirteesen kiven vierittämisestä
Vapahtajan haudan ovelta.
Tätä jälkimmäistä vastaa Inkerin puolella tinaisten ja vaskisten
naulojen sulattaminen kirstun kannelta. Ensi silmäyksellä ei molempien
muodostuksien välillä tosin luulisi mitään yhteistä löytyvän. Mutta on
otettava huomioon, etteivät inkeriläisessä ole pääasiana nuo metalliset
naulat, jotka joskus muussakin yhteydessä esiintyvät; niinkuin
seuraavassa läntisimmän Inkerin runossa, tytöstä emonsa haudalla:[242]
"En voi nousta, en ylene,
Jo se on kirstu kiinni pantu,
Tinanauloin tippaeltu,
Vaskinauloin nappaeltu;
Kivi on suuri kirstun päällä,
Paasi on paksu pään alla."
Pääpaino on auringon sulattavalla vaikutuksella, ja se piirre on
säilynyt myös muutamassa Itä-Karjalan toisinnossa:[243]
Uinota parvi pakanan
Sulaele suuret kivet,
Polttele paksut parret,
Luojan hauan partahalta.
Viimeksi mainitun muodon alkuperäisyyden vahvistaa vielä sen
ilmaantuminen Vienan läänissä, niinkuin kohta saamme nähdä.
Ensin on meidän kuitenkin tarkastettava eräitä katkelmia, joita
välisellä Ilamantsin runoalueella on säilynyt. Mekrijärven Simana
Sissosen muistelema sotaloitsu alkaa säkeillä:[244]
Paista hetti heltiästi,
Himmerkki hyvin hiota,
Nukutteles nuija joukko,
Painata pakanan kansa,
Miehet nuoret miekoillehen,
Vanhat keihäsvarsillehen.