Miehen toimista vie valtasijan metsästys, jota innokkain sanoin
ylistellään. Metsästys on hänelle juhlaa, jumalanpalvelusta. Hän
on mielestään silloin vieraana metsänjumalan linnassa Tapiolassa ja
kaikki Tapion väki osoittaa hänelle suosiotansa. Hartain virsin hän
tätä suosiota anookin. Metsolaan mennessä hän laulaa m.m.:
Mielin mennä metsolahan,
Metsän tyttöjen tyköhön,
Salon piikojen pihoille,
Havulinnan liepehille
Juomahan salon simoa,
Metsän medet maistamahan.
Heitän pois heinäkengät,
Kaskivirsuni karistan; ...
Sukset voian voitimella,
Hiihän tuosta hiljallehen,
Hiihän kohti korven rannan,
Salon siintävän sisälle,
Yöllä auringottomalla.
Oksat otsani sukivat
Havu pääni harjoavi,
Mieliksi metsän tytärten,
Salon impien iloksi.