I 152.

Noin se liikkuu arkiaskareissaan nuori vaimo ja emäntä. Kuinka

viehättävä ja elävä kuvaus kaikessa yksinkertaisuudessaan!

Tämmöistä vaimoa mies varmaan rakastaa, eikä kaaso ollut liikoja

laskenut morsianta hälle ylistellessä:

Puhas on pulmonen lumella,

Puhtahampi puolellasi;

Walkea merellä vaahto,

Walkeampi vallassasi;

Sorea merellä sorsa,

Soreampi suojassasi;

Kirkas tähti taivahalla,

Kirkkahampi kihloissasi.

Kelpo vaimo on miehelle kallis tavara. Eipä suotta äiti neuvonut

poikaa vaimoa hakiessa muistamaan ettei "kaikki kultaa mikä kiiltää":

Jos tahot talohon naia,

Ellös pyytäkö pyhänä,

Kirkkotiellä kihlaelko;

Silloin porsaskin punainen

Ja sikaki silkki päässä,

Laiskat lainavaattehissa.

Arkena parempi aika;

Silloin naios, poikaeni!

Ota olkihuonehesta,

Riusanvarresta valitse, I 88.

Kivenpuusta kiikkumasta,

Käsivarsin vaapumasta.

Navetasta nainen ota,

Riihestä rimakka piika,

Jok' on joutusa jalalta,

Sormilta hyvin sorea,

Askareihin aina valmis! I 89.

Surkeasti kyllä taisi kova todellisuus usein morsiamen onnen toivot

pettää. Mies ei aina osannut aarrettaan arvossa pitää, nuori vaimo

sai kokea uusien sukulaisten puolelta ynseyttä, nurjuutta; elanto

on niukkaa, elämä ilotonta. Hän huomaa surukseen olevansa orja.

Nyt vasta hän oivaltaa vapauden arvoa; nyt hän kiittelee entistä

huoletonta elämäänsä kotona, lapsuuden ilopäiviä, kun ne ovat

ikipäiviksi menneet. Näin kumminkin suomalainen runo kuvaa naidun

naisen oloa orjalliseksi ja ikäväksi, ja taisipa todella usein niin

ollakin. Pari esimerkkiä:

Olin kukkana kotona,

Ilona ison pihalla;

Iso kutsui kuuvaloksi,

Emo päivän nousemaksi.

Menin toisehen talohon,

Poikki pellon naapurihin;

Appi kutsui ahkioksi,

Anoppi vesihavuiksi. II 157.

Ahot on täynnä armotuutta,

Lehot täynnä lemmetyyttä,

Metsät mieliä pahoja.

Purnu on puitua vihoa,

Toinen purnu puimatonta;

Sata saatuja sanoja,

Toinen sata saamatonta. II 158.

Kuinka toisin oli nuorelle morsiamelle kuviteltu! M.m.

Hyvä neito, kaunis neito!

Kun tunsit talohon tulla,

Niin tunne talossa olla;

Ei meillä surulla syö'ä,

Ei eletä huolen kanssa

Maitotiinu on tietyssäsi,

Piossasi piimäpytty,

Woivatinen vallassasi.

Kukkia Kantelettaren kaskilta · 第 64 / 84 题