Sen kokenut haastaa, lapsuuden ystäväänsä surren:
Kaks oli meitä kaunokaista,
Yhen muotoiset molemmat.
Käsikkähä me kävimme,
Sormikkaha me sovimme,
Kilpoa kiven etehen.
Pois on mennyt meistä toinen,
Toinen suuresti surevi,
Itkevi ikänsä kaiken.
Wielä toivoisin tulevan,
Toki kerran kerkiävän,
Kun ois ottanut evästä,
Mennynnä merien taakse,
Maille ouoille osannut --
Tulee mies merentakainen,
Ei tule turpehen alainen