Mutta etäällä on oma kulta; ehkä viipyy vieraalla maalla, ehk' on
aivan olematon, mielessä vain uneksittu -- kaipaus on yhtä haikea
kumpaakin:
Mitäpä tuosta jos ma soitan,
Soitan soiden rannikoilla?
Suotta suutani kulutan,
Ääni ei kuulu kullalleni
Armahalleni kujerrus;
On mua kuuset kuulemassa,
Oppimassa hongan oksat.
En mä kuuselle kumarra,
Petäjalle päätä käännä,
En anna lepälle suuta,
Kättä en koivulle kokota.
Waan kun kultani tulisi,
Armahani asteleisi,
Sille suun-anto sopisi,
Kättä lyöä kelpoaisi. --
Sill' on päivä silmissänsä,
Tähet taivon hartehilla,
Olkapäillänsä otavat. II 41.
-- -- -- Oisko linnun lentoneuvot,
Kohottimet kotkalinnun,
Sitte siiville rupeisin,
Lenteleisin, liiteleisin --
Kulkisin ma kullan maalle,
Asunnoille armahani.
Lentäisin lepeämättä,
Ilman puissa istumatta.
Meret ei estäisi minua,
Selät ei ne seisattaisi.
En surisi iltaisesta,
Murkinat' en muisteleisi.
Armas minun aamustaisi,
Illastuttaisi ihana,
Kasvo kaunis syötteleisi.