Koditon vertaa tilaansa metsän lintuun:
Enpä tieä tikka rukka,
Kuta tammea takonen,
Kuta kuusta kalkuttanen,
Kuhun kulkenen salahan. -- --
Istun tässä illan kaiken
Karjalainen kannan päässä.
Ei syötetä, ei juoteta,
Eikä toista toivoteta.
Päivän päätäni kivisti,
Wiikon väänti vatsaani.