Syvä todellisuus mielikuvitelman taruverhossa.
Surullisen mieltä sumentaa ihmisten kylmyys. Waikea on löytää
ystävää, kelle huolensa uskoisi:
Käyn mä kymmenen kyleä,
En löyä sitä sisarta,
Jolle ma sanon sanani.
Jos ma siskolle sanoisin,
Niin sanois sisar savulle,
Savu sen sanois patsahalle --
patsas pihalle, piha kyntäjälle,
kyntäjä koko kylälle.
Menen metsähän mäelle,
Puhelen jumalan puille,
Haastan haavan lehtisille --
Ne ei kerro kellenkänä.