Emme säiky teitä: nuoret oomme, mutta teidän luunne kohta maatuu.
Kuinka säikkyisimme pelkkää varjoa, mi tiemme poikki kaatuu!
Emme vihaa teitä: työnne teitte, teitä työssänne me rakastamme.
Teidän sekä isienne työ on ruokamulta, mehu juurissamme.
Emme syytä teitä: oikein, väärin teitte, toisin voineet ette.
Meidän työnämme on pestä vääryys, kun te hiljaisimpaan lepoon
vaikenette.
Mutta: turha luulla ainoaksi omaa kalpaanne ja voittoretkeänne.
Turha luulla, että ikuisesti jatkuis teidän hetkeänne.
Meidän menoksemme jos te käytte kahvaan ruosteensyömäin kalpojenne,
tietkää: _kuitenkin_ me käymme ylitsenne!