He monta kertaa ennen
on kansaa pettäneet,
ja palkaks aikain mennen
sai kansa kyyneleet.
He lupas paljon aina,
vain kahleet kansa sai,
nuo raskaat, eikö paina,
ja kansa herää kai.
Niin luulis, mutta jälleen
he tuhlaa valheitaan,
kansalle riistämälleen
taas laatii verkkojaan.
On heillä summan määrä
vain loisto, mahtavuus
ja toisten etu väärä,
nautinto, joutiluus.
Mut kansa hujan, hajan
kuin sokko haparoi.
Koittoa uuden ajan
vain harvat nähdä voi.
Airueet aamun koiton
nyt teitä tarvitaan,
alkavan aatteen voiton
eest' tarmoin toimimaan.
Te paljastakaa valheet
ja totta puoltakaa,
kukistain juonet alheet
ja pelastakaa maa.
Te kansa pelastakaa
petoksen kuilusta.
Se vielä maassa makaa
vaan koht' on nouseva!
Te pimeys, tuo kipein
jo täältä luokaa pois,
he ett' ei kielin lipein
sokaista kansaa vois.
Te nuoret, joille aate
ylevä kangastaa,
ihanteen punavaate
korkeelle nostakaa!