Elä ärsytä Suomen leijonaa
se seisovi paikallansa.
Tuliliekein säihkyvät silmät sen. —
Sä näätkö, valvovi kansa!
Syvät rivit jo nousevat kuilustaan.
Vait! Kenpä nyt kansoa parjaa,
kun leijona jänteret pingoittaa
ja uhmaten nostavi harjaa.
Ken tallata uhkaa tahtoa sen
kavahtain nähdä sen saapi,
kun leijonan silmät liekehtii
käden iskuun se ojentaapi. --
Tule sortaja. Nuolesi tähtäile!
Ei osu ne! Turha on koitos!
Kun Suomen on leijona valveillaan,
vihamiehet se häätävi loitos. —
Suur leijona sua mä tervehdin,
noin aina sun seistä on määrä
ja valvoa, ett'ei valtaa saa
kotimaassamme halpa ja väärä.
Suur leijona vartiopaikaltas
sinä ellös väistykö ikään.
Tulisilmin Suomea suojaile,
sit' ett'ei sortane mikään!
Siis terve! Uhkuva voimas tuo
ajan uuden enne on varmaan,
ajan, jolloin veljeys, vapaus
luo maallemme elämän armaan.