Pitkät minuutit ja tunnit
monta, monta pitkää päivää
tehtahassa aamust' iltaan
luona koneen ryskiväisen
istuu kalvas, kaunis neito
rinta tuskan liekkilöissä,
sydän kivun kipinöissä. —
Kuule, kuolinkellot soi.
Istuu neito koneen luona,
mieli karkais kukkamaille,
taivahille aatteen lento
houkuttaisi, jospa saisi
hieman, hieman levähdystä,
mutta ei, ne ryskää, ulvoo,
kiljuu, karjuu, repii, raivoo
tehtaan koneet aamust' iltaan, —
sielun syvintä se leikkaa. —
Kuule, kuolinkellot soi.
Pitkät minuutit ja tunnit
nuoruudesta elon iltaan
kaunis neito koneen luona
elävältä pirstautuu,
särkyy, murtuu mureniksi. —
Kuule kuinka elon halki
kuolinkellot hälle soi.