[423] Synnyttämällä Vapahtajan Maria paransi sen haavan, jonka Eeva
tottelemattomuudellaan oli aiheuttanut.--Eeva oli kaunis, se on
luonnollista, koska hän oli Jumalan välittömästi luoma.
[424] »Runoilijan jne.»--Kuningas Davidin iso-isän äiti oli Ruut, joka
oli naimisissa Boaksen kanssa (vrt. Ruut. 4:21: »Boas siitti Obedin;
Obed siitti Isain; ja Isai siitti Davidin.»). David se oli joka
omantunnontuskissaan siitä, että oli ollut rikollisessa suhteessa Uriaan
ja tämän vaimoon Batsebaan (ks. 2 Samuel 11:2-4; 15-17) anoi armahdusta
Jumalalta: _Misere mei_ = Armahda minua (ks. Psaltt. 4:2; 6:3).
[425] Autuaiden paikkajärjestys taivaallisessa ruusussa on seuraava:
Keskellä istuu ylimmäisessä rivissä Neitsyt Maria; hänen alapuolellaan
seuraa rivi riviltä Eeva, Rakel, Saara, Rebekka, Ruut ym. hebrealaisia
naisia, jotka kaikki muodostavat väliseinän (muurin) Vanhan ja Uuden
testamentin autuaiden välille. Sama järjestys vallitsee myöskin ruusun
toisessa puolipiirissä: vastapäätä Mariaa istuu keskellä ylimmäisessä
rivissä Johannes Kastaja ja hänen alapuolellaan rivi riviltä kristittyjä
uskonsankareita ja kirkkoisiä, jotka muodostavat väliseinän samalla
tavalla kuin naiset edellisessä puoliympyrässä.
[426] »On kukka kypsä» = Kaikki istuimet on täytetty.
[427] Uuden liiton vanhurskaille varustetuista paikoista ovat jotkut
vielä tyhjiä.
[428] Koska Johannes Kastaja kuoli kaksi vuotta ennen Jeesuksen kuolemaa
ja astumista alas kuolon valtakuntaan, hänen täytyi viettää nämä vuodet
Limbuksessa.
[429] Fransiskus, ks. Parat. XI:
Rinteellä tällä, missä on se loivin
Aurinko kerran syntyi maailmalle
kuin usein luona Gangeksen se nousee.
Benediktus, ks. Parat. XXII:
Maist' elämääni vähän jäljell' oli,
kun mulle tyrkättiin tuo hattu, joka
pahasta pahempaan vain päähän vaihtuu.
Augustinus, kirkkoisä, syntyi Tagastassa (Pohjois-Afrikassa) v. 354,
toimi jo nuorena retoriikan opettajana Roomassa ja Milanossa ja
käännyttyään kristinuskoon hänet nimitettiin Hippon piispaksi (396),
jossa arvossa kuoli v. 426. Hän oli länsimaisen kirkon kenties suurin
oppi-isä ja Dante tutki ahkerasti hänen teoksiaan varsinkin
»Tunnustuksia» ja »Jumalan valtiosta» -teosta (_de civitate Dei_).
[430] »Kummankin uskonmuodon jne.» = Vanhan ja Uuden testamentin
vanhurskaiden lukumäärän tulee siis olla yhtä suuri. Tätä ajatusta eivät
aikakauden muut jumaluusoppineet tunne ja se lienee siis Danten omaa
keksintöä jotta hän saisi sen avulla tasasuhdan vallitsemaan
taivaallisessa ruusussa.
[431] »Henget nää» = viattomain lasten sielut (jotka on vapautettu
ruumiin kapaloista ennenkuin he vielä taisivat erottaa hyvää ja pahaa).
[432] Näistä säkeistä käy ilmi, että sielut pysyvät Paratiisissa siinä
iässä, missä he kuolivat. Tässä Dante eroaa Tuomas Akvinolaisesta, joka
opettaa, että kaikki autuaat kerran nousevat taivaisiin samassa iässä,
nim. nuoruusiässä.
[433] Danten epäily on tämä: jos näillä lapsilla ei ollut mitään omaa
ansiota, kuinka he sitten ovat autuuden eri asteilla? Eiköhän tämä
puolueellisuus ole aivan satunnaista?--Bernhard vastaa, että ensinnäkin
kaikki satunnainen on suljettu pois paratiisista, samoin kuin taivaassa
ei tunneta janoa eikä nälkää (vrt. Joh. Ilm. 7:16) ja että lapset kuten
kaikki autuaat, saavat paikkansa yksinomaan Jumalan armosta.
[434] Dante valitsee esimerkiksi Raamatun kertomuksen Eesausta ja
Jaakobista (ks. Roomal. kirj. 9:11-13, joka puhuu Jumalan mielivaltaisen
tahdon puolesta, sekä I Moos. 25:21-26). Eesaun hiusten väri oli ruskea,
Jaakobin musta, ja näiden ominaisuuksien ajateltiin merkitsevän
erilaista luonnetta, eri kohtaloita l. Jumalan predestinaatiota, joka
havaitaan jo lapsen syntymässä.--Näin ollen sielut saavat siis eri
autuusasteen, ei erilaisten elämänvaiheiden vaan kuten Dante sanoo, ensi
näkövoiman eron vuoksi, ja tämä näkövoima on yhtä kuin armon antama
suurempi tai pienempi kyky nähdä Jumalaa.
[435] Tässä Bernhard puhuu niistä ehdoista, joihin edellä [434] on
viitattu ja jotka olivat erilaiset maailmanhistorian kolmella eri
aikakaudella: ensimmäisellä, Aatamista Aabrahamiin, tarvittiin autuuden
saavuttamiseksi ainoastaan vanhempien usko yhtyneenä viattomuuteen;
toisella, Abrahamista Kristukseen, ympärileikkaus, ja kolmannella,
Kristuksen eteenpäin, kaste.--Kastamattomat lapset jäivät tällöin »sinne
alas», so. Limbukseen.
[436] = Neitsyt Marian kasvoja.
[437] »Mieliin pyhiin, jotka jne.» = enkeleihin, joiden tehtävänä juuri
on tuoda autuaille rauhaa ja rakkautta.
[438] »Enkeli» = Arkkienkeli Gabriel.
[439] Pyhä Bernhard oli jättänyt paikkansa opastaakseen Dantea
senjälkeen kuin Beatrice oli tästä tehtävästä luopunut.
[440] Gabrielista ks. Parat. XXIII:
»Aukaise silmäs, olemustain katso!
Oot nähnyt seikkoja, jotk' on sun tehneet
hymyni kestämähän kelpoisaksi.»
»Huomattakoon pyhäin tahtojen ykseys, joka on sama kuin iäisen elämän
kuninkaalla» (Lana).
[441] »Nuo, jotka jne.» = Aatami ja Pietari. Aatami oli ensimmäinen,
joka uskoi tulevaan Kristukseen, pyhä Pietari ensimmäinen, joka uskoi
tulleeseen Kristukseen.
[442] »Ja hän» = Evankelista Johannes, joka Ilmestyskirjassaan ennusti
kirkon kovat kohtalot.
[443] »Opas» = Mooses.
[444] Pyhä Anna, (apokryfisten kirjojen mukaan) Neitsyt Marian äiti.
[445] Lucia, syrakusalainen neitsyt, joka edusti Dantelle Jumalan
myötävaikuttavaa armoa (_gratia cooperans_).
[446] Danten jumalallinen näky on päättymässä, koska hänellä ei ole enää
muuta nähtävää kuin kolmiyhteinen Jumala ja Kristuksen kaksoisluonto.
[447] »Tytär Poikas» = Kristuksen oma.--Tämän rukouksen on Dante
nähtävästi sommitellut pyhän Bernhardin rukousten ja ajatelmien mukaan.
[448] Kristus sovitti maailman Jumalan kanssa, hänen kauttaan sielut
tulivat jälleen arvokkaiksi nousemaan paratiisiin.
[449] »Viimeinen Autuus» = Jumala, autuuden lähde, Korkein ilo.
[450] »Sammutin jo hehkut jne.»--Tietäessään, että pyhän Bernhardin
harras rukous oli kuultu Dante tuntee nyt olevansa varma viimeisen
toiveensa toteutumisesta.
[451] »Sibyllan ennustukset.»--Cumaen (roomal. kaupunki Campaniassa)
Sibyllasta kertoo Vergilius (Aeneis III 441-452), että Sibyllan oli
tapana kirjoittaa irtonaisille lehdille sanoja ja kirjaimia, so.
oraakkeleitaan, jotka hän sitten järjesti niin, että ennustukset
seurasivat toisiaan ajanmukaisesti; mutta joka kerta kun ovi hänen
luolaansa avattiin tuli tuulenpuuska, joka hajotti lehdet niin että oli
mahdoton saada selvää niiden sisällöstä ja yhtenäisyydestä.
[452] »Dante tahtoo tällä tähdentää eroa jumalallisen valon vaikutuksen
ja muiden valonlähteiden vaikutuksen välillä: kun katsotaan muihin
valonlähteisiin kärsii näkö sitä enemmän mitä kirkkaampia ne ovat, niin
että kun käännetään silmä niistä pois, se lepää ja voimistuu katsomalla
muita esineitä; sitävastoin se, joka katsoo Jumalaan, tuntee, että hänen
kykynsä katsoa Jumalaa vain kasvaa, niin että jos hän kääntäisi
katseensa toisaalle, tuo kyky tulisi häneltä puuttumaan eikä hän enää
voisi kiinnittää sitä häneen.» (Casini.)
[453] Näiden skolastisten termien muoto alkutekstissä on: _sustanzia_ =
kaikki se, mikä on olemassa itsessään (per se); _accidenti_ = se, mikä
on olemassa jossakin toisessa; _costume_ (lat. _habitus_) = molempain
edellisten välillä vallitseva suhde.--Kaikkia tällaisia seikkoja Danten
oli siis mahdoton havaita ja eritellä.
[454] »Soi mulle unhon.»--Unholla (alkutekstissä: _letargo_ = unitauti,
horros) tarkoittanee tässä vain jonkinlaista ekstaasitilaa, jossa sielu
unohtaa kaiken maallisen ja kiintyy yksinomaan Jumalaan.--Argonauttien
hankkeet Kolkhiin matkaa varten ovat keskiaikaisen tiedon mukaan
peräisin v:lta 1223 e.Kr. l. 25 vuosisataa ennen Danten aikaa;
suomennoksessa on 20 vuosisataa, joka tässä ei suurta merkinne.--Kun
ensimmäinen laiva, Argo, laskettiin vesille, hämmästyi merenjumala
Poseidon sen varjoa.
[455] »Kolme kehää» = kolminaisuuden kolme persoonaa; erilaiset värit
merkitsevät niiden eri attribuutteja, vrt. Parat. X:
Poikaansa silmäellen Rakkaudella,
mi ijäisesti molemmista virtaa,
tuo ensi Valta,[117] kielin-virkkamaton...
[456] Heijastunut kaari on Kristus, jossa runoilijalle näyttäytyy
ihmisen kuva »mutta jumalaistunut», mikä siis kuvaa Kristuksen
jumalallisen ja ihmisluonnon täydellistä yhtymistä.
[457] Tässä runoilijan henki on kohonnut hurmionsa ylevimpään huippuun;
siksi näkyjen sarja lakkaa, koska hänen tahtonsa ja kaipuunsa ovat nyt
yhdenmukaiset Jumalan kanssa; ja tässä yhdenmukaisuudessa on korkein
autuus.