[272] Vrt. edell. laulu:
»Jos nyt ma hymyilisin, vois sun käydä
kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi.[261]
sekä
Ja lausu, miks ei tässä taivahassa
soi Paratiisin sulosoinnut, jotka
niin hartahina alemmissa helkkää.»
»Sun kuulos kuolevaisen on kuin näkös»,
hän vastas; »syystä siitä ei soi laulu,
mist' ei myös hymyile Beatrice täällä...»
[273] Puhuja on Benediktus Nursialainen, benediktiinimunkkikunnan
perustaja. Hän syntyi 480 ja pakeni jo nuorena maailmasta, vetäytyen
erääseen luostariin lähellä Subiacoa, jossa saavutti kuuluisuutta
pyhyydellään. V. 529 hän perusti Monte Cassinon luostarin, jolla samalla
laski perustuksen länsimaiden ensimmäiselle uskonnolliselle
veljeskunnalle. Kuoli tässä luostarissa v. 543.
[274] Monte Cassinolla oli pakana-ajoista lähtien ollut Apollolle
pyhitetty temppeli, jossa kävi varsinkin 6:nnella vuosisadalla paljon
kansaa uskontoaan harjoittamassa.
[275] Macarius--kolmesta samannimisestä luultavimmin ns. Macarius
Aleksandrialainen, pyhän Antoniuksen oppilas. Oli innokkaimpia
luostari-elämän edistäjiä Itämailla. Kuoli 401.--Pyhä Romualdus, synt.
Ravennassa 956, perusti n. 1018 kuuluisan Camaldoli-luostarin Toskanaan
ja kuoli kuuluisana pyhyydestään ja ihmeistään v. 1027.
[276] »Kasvot paljahina» = ilman jumalallista valoa.--»Viime taivaassa»
= Empyreumissa, ks. Parat. XXXI-XXXII.
[277] Pyhä Benediktus valittaa veljeskuntansa rappeutumista samoinkuin
Pyhä Dominikus ja Fransiskus Assisilainen ovat tehneet: hänen
luostarisääntönsä ovat nyt vain nimeksi olemassa; niiden kopioiminen on
hyödytöntä paperin haaskausta. Munkkien päät ovat täynnä pahoja
ajatuksia ja turmeltuneita pyyteitä. Kirkon tuloja, jotka kuuluvat
köyhille, käytetään väärin. (Niinpä eräässä paavi Aleksanteri III:nnen
dekretaalissa sanotaan: »Quod monachi, abbates et priores accipiunt,
gravius est usura»). Pietarin ja Fransiskuksen ohjeita ei seurata jne.
Tässäkin tapauksessa voi kuitenkin Luoja tulla avuksi, Hän, joka on
tehnyt paljon suurempia ihmeitä.
[278] Tässä runoilija viimeisen kerran kääntyy suoranaisesti lukijan
puoleen kuin jättäen hänelle hyvästi ennenkuin ryhtyy käsittelemään
runoelmansa ylevintä osaa.--Dante ja Beatrice ovat nyt saapuneet
kahdeksanteen l. Kiintotähtien taivaaseen ja siellä Kaksosten
tähtisikermään. Kun aurinko keski-ajan astronomien mukaan, saapuu tähän
tähtimerkkiin n. 20 p:nä toukokuuta, täytyy siis Danten syntymäpäivän
langeta tämän kuun viimeiselle kymmeniselle. Kaksosia sanoivat
astrologit sellaiseksi tähtikuvioksi, jonka vaikutuksen alaisina
tiedemiehet, runoilijat ja ennustajat syntyvät maailmaan.
[279] »Latonan tytär» = Kuu (ks. Parat. II.
[280] Hyperionin poika on Aurinko; sen lähistöllä ovat Merkurius (jonka
äiti on Maia) ja Venus (jonka äiti on Dione).
[281] Jupiter kiertää (poikaansa) Marsia ja (isäänsä) Saturnusta
lauhduttaen edellisen kuumuutta ja jälkimmäisen kylmyyttä.
[282] »Se soppi jne.» = Maa, jonka omistusoikeudesta kiistellään. Vrt.
Seneca: »Punctum est in quo bellatis.»