TOPIAS: Ethän tuota pahasti kumarakaan näy olevan.
MIINA: Minä puhun näet suoraan: En huonoa tavaraa nyt mestarille
kaupittele, kun itseäni kaupittelen. Ihmiseksi minut on tunnettu, ja
minulla on hellä sydän.
TOPIAS: Vai on hellä. No, kuppuuta sitä. Näet, minulla kanssa tuo selkä
pyrkii jo helläksi, sitä on sitä vikaa itsekussakin, kun on ikää. Vaan
jos imaseisi siihen parikymmentä sarvea, niin ehkä se vielä selkänä
menisi.
MIINA: Menee se.
TOPIAS: No, jos siihen saapi nyt sen eukon, sen omituisen käskyläisen,
niin vetäköön sarvet. Näet, sitä kun minäkin sanon suoraan, niin onhan
se saatava se akka, kun on se lehmä.
MIINA: Sitä kaikkea puuttuu, jos vaimoa puuttuu.