AMALIA: Niin se on. Onnea, onnea vain.
MIINA (ilostuen): Kiitos, kiitos, vai on kunnollinen? No, sitä minä,
että jonkun kunnollisen miehen kylkiluusta sitä olen, -- ja minä annan
Tiinalle sovittajaisia (kaivaa kukkaron) niin ei enää väliin tule.
TIINA: No -- jos niinkuin sovittajaisia -- no, hoidanpahan siinä nyt
sitä lehmää (ottaen rahan), kun oikein kaksi vasikannahkaista antoi.
TUOMAS: Nyt on Kinkkunen Miinan, kymmenen markkaa se maksoi -- Tiina,
Tiina, kun möit hyvän miehen (rallattaa).
TIINA (pistää voitonvarmana tupakaksi): Saisin joka miehestä saman
hinnan, kaikki maailman miehet moisin.
TUOMAS: He, hee, ilon, autuuden päivä. Rakastan sovintoa (ottaa Tiinan
olkapäälleen, Tiina lyödä napsauttaa häntä piippunsa varrella) -- ja
vain sopuisaa elämää. Ja nyt kun minulla oli onni saada sinut, Amalia,
ikuiseksi aarteekseni. (Miina on marssinut Tuomaan jäljessä.) Ja onni
saada sinut, Miina, (viskaa pois Tiinan, ottaa Miinan käsivarrelleen)
omaksi kälykseni.
AMALIA: Voi, voi, tätä onnen humakkata. Tuntuu pitkin ruumistani, kuin
oikea hääjuhla olisi tulossa.
MIINA: Voi sinä Tuomas, että minä sain sinut kälykseni ja saan rakastaa
sinua kuitenkin.
TUOMAS: Mutta vain myötäkäymisessä, et vastoinkäymisessä, sitä saa vain
tämä Amalia-kultaseni.
MIINA: Kunhan myötäkäymisessäkin, kunhan sukulaisenakin, kunhan
synnittömälläkin rakkaudella. Minun luontoni se on hellä ja kaipaa
saada olla sulana aina.
AMALIA: No nyt sinä saat olla sulana kuin hyhmä varissa vedessä.
Pitikin käydä hyvästi. Ihan tätä onnea kaikille tahtoo.
TIINA: Mitä, ihanhan tuo syrjäistäkin lämmittää.
TUOMAS: Ja niin vaikea kun meidän oli sitä saavuttaa. Kaksi niin hyvää
ihmistä oli, vaikea oli valita, kummaistako kuuleminen (laulaa):
Kukkuipa käkeä kaksi
kahen puolen korpinotkon,
satuin noita kuulemahan,
hyv' oli kuulla kummaistakin.
Lauloi kaksi laulajata,
kahen puolen pöytälaian,
satuin noita kuulemahan.
Hyv' oli kuulla kummaistakin.
Riiteli kälystä kaksi
kahen puolen kaalimaljan.
Kummaistako kuuleminen?
Lemmon kuultavat molemmat.
MIINA: Se kun on leikkisä, se Tuomas rakas. (Tanssivat, vievät Tiinaa
väkisin, kertaavat laulun loppusäkeitä.)
AMALIA: Tuomas kultani, leiki sinä vielä, kun on oma tahto, vaan kohta
alkaa uusi ajanjakso ja voipi olla, että muuttuu leikin tahti.
Esirippu.