Elli tulee kohta hermostuneena, tilaamissaan uusissa vaatteissa,
sekä aikoo kääntyä takaisin, kun näkee Jussin.
JUSSI: Kuinka jaksat nyt?
ELLI (halveksien): Kiitos kysymästä.
JUSSI: Oliko sinulla asiaa?
ELLI: Luulin, ettei täällä ollut ketään.
JUSSI: Tahdotko jotain?
ELLI: Päätäni kivistää.
JUSSI: Ymmärrän. Käskin Yrjön tulemaan tänne. Hän antaa sinulle jotakin
rauhoittavaa. (Lähestyen.) Elli, rakas Elli -- (Jussi ottaa Elliä
kädestä, Elli antaa väsyneenä sen tapahtua.) Jos sinä voisit antaa
minulle anteeksi?
ELLI (kiihkotonna): Minä en voi. Antaa anteeksi, unohtaa -- ei, se on
mahdotonta!
JUSSI: Jos sinä aluksi koettaisit sopia vain.
ELLI: En tuomitse sinua, eikö se riitä? Ymmärrän, ettet tunteillesi
taida mitään. Et siis ole syyllinen. Ja siksi juuri on minun
väistyttävä. -- Vaan minne, minne minä menen! Kotia ei ole missään.
Kaikki on minulta viety, olen kuin kerjäläinen, joka turhaan etsii
paikkaa, mihin päänsä kallistaisi.
JUSSI: Rakas Elli, sano, millä voin sinulle vakuuttaa.
ELLI: Sanoin jo, et millään.
JUSSI: Sana ei auta, teko ei auta?
ELLI: En luota sanaan, en luota tekoon. Teot valehtelevat kuten
sanatkin.