Amalia menee.
Tohtori Yrjö Kallio tulee verannalta.
YRJÖ: Saako tulla sisään?
ELLI: Ei, ei. Odota vähän, minä juoksen ensin pakoon.
YRJÖ: Elä minun tähteni, Elli. Olenhan minä sinut ennenkin noin nähnyt.
ELLI: Jussin läsnäollessa.
YRJÖ: Oletpa sinä pikkusievä tyttö.
ELLI (nyrpeissään): Pikkusievä.
YRJÖ: Se Jussi on poika.
ELLI: Ei Jussi minua enää huomaa.
YRJÖ: Ketäs? Tottahan, kun sinut sai. Kauanhan hän sai sinua
tavoittaakin.
ELLI: Silloin olin nuori.
YRJÖ: Vuodessakos sinä nyt olet vanhentunut?
ELLI: Vuodessa elää paljon ja kokee paljon, kun sattuu.
YRJÖ: Sehän kuulostaa joltakin. Mitä sinulta nyt puuttuu?
ELLI: Sanonko?
YRJÖ: Sano.
ELLI: Rakkautta.
YRJÖ: Puhutpa sinä kuin pienet tytöt ainakin.
ELLI: Soisinpa, että Jussistakin olisin pieni tyttö vielä. Vaan ei,
vanhahan minä olen jo hänelle.
YRJÖ: Sinä hupsu, sinä tyhmä.
ELLI (naiivisti): Sano, olenko sinusta tyhmä, Yrjö. Sano, ethän pidä
minua tyhmänä, Yrjö.
YRJÖ: Sinä, sinä, sinä olet niin -- rakas.
ELLI: Hyi, Yrjö. Hyi sinua! Kun minä sinulle leikilläni puhelen, niin
sinä olet niin tahditon, että sinä toimessasi --