JUSSI: Tiedättehän, että on minun syntymäpäiväni.
AINA: Toivotan onnea.
JUSSI: Ei niin. (Vakavasti.) Aina, minä tahdon toisin. (Tarttuu Ainan
vyötäisiin.)
AINA: Ei, ette saa.
JUSSI: Saa, kerran vain. Mitä se kehenkään kuuluu? Olenhan minä vielä
nuori, kolmenkymmenen vanha vasta ja onhan minulla sydän ja silmä
nauttimaan kauneudesta. Vai eikö saisi enää mitään nähdä, kun on
naimisissa? Ei saa enää mitään huomata, ei mistään nauttia,
yksinkertaisesti: ei enää elää. Luuletteko, että ihminen jaksaa
sillä tavalla kauankaan elää?
AINA: Miksi ei? Mikä on jaksaessa?
JUSSI: Ei, sanon, en jaksa. Minulla on vapauteni. Ja minkä minä taidan,
jos jostakusta pidän. (Koettaa tarttua Ainaan.)