Enpä kadu tänne tuloani. Hoito ja palvelus ovat hyvät. Olen ollut
kovasti kipeä. Vieläkin olen heikko ja huono, mutta voinhan kuitenkin
tähän lyijykynällä jotain töhriä. Se huvittaa minua. Aika tahtoo käydä
niin pitkäksi. Grete käy täällä melkein joka toinen päivä. Eilen oli
pikku Kätchen mukana ja toi kukkia. Kreivi käy myös minua katsomassa ja
D. on niinikään ollut. Julius käy usein kaksi kertaa päivässä.
Kaikki ovat hyviä minulle. Minua hoitaa miellyttävä, nuori sisar. Hän
tahtoisi mielellään tehdä minusta jumalisen ja lukea minulle psalmeja,
mutta en tunne halua siihen.
»Luuletteko minun pian kuolevan, sisar?» kysyin häneltä tänään. Hän
punastui ja meni hämilleen.
»Sitä ei voi kukaan sanoa. Herra yksin sen tietää.»
»Kuolema on kauhea», sanoin minä. »On ihanaa olla kuollut, mutta itse
kuoleminen pelottaa.»
»Ei, ei», sanoi hän. »Kuolema vapahtaa, auttaa kotiin. Vapahtaja tulee
hakemaan lapsensa taivaallisen isän kotiin...»
»Oi, sisar», sanoin minä, »minunlaisiani varten ei ole mitään
vapahtajaa eikä mitään isänkotia. Meidät noutaa perkele, kun kaikki on
lopussa.»
Hän pelästyi.
»Se on suuri synti epäillä Jumalan armoa», sanoi hän epävarmasti.
»Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa ja
Jumala hänessä.
»Sitten minä olen ollut aina Jumalassa», minä sanoin.