_Osviittoja_. 1. Humalikko. 2. Jyväsäkki. 3. Kana. 4. Karhi (Hara, Äes,
Astuva). 5. Satula (t. Palje).
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. 2. Sillan on toimi toisialla eli: mieli melkiässä, kun on toisen
miehen päässä.
Ei vaan taidakan paljo siitä toimesta olla, jota ei omassa päässä
säilytetä, jonka tähden jokasenki mahdollisuutta myöten pitäisi kokea
omalla toimellansa elää, ei totuttaatse ylen muihin luottaumaan, sillä
itsekullaki on työtä itsestänsä. Toisilla sanoilla kuuluu edellinen
sanalasku näin: Sillon on tuuma tuonnempana, kun on toisessa talossa,
väki väljässä tilassa, kun on toisen hartioissa.
3. Pääsen mä kolmesta pahasta: venehestä vuotamasta, hevosesta
heittiöstä, akasta anipahasta; menehen tulella poltan, hemosen hukille
syötän, akan tallilla tapatan.
Muutamain olen kuullut sanovan: hevosta pakenemasta, akasta äkisemästä.
Sitä et taida tarvita muistuttaa, että ei ole kaikkia sanalaskuja
seuraamista. Niin eipä nykyistäki. Wuotavat veneensä kyllä polttakoot
tulella ja syöttäkööt susille heittiöt hevosensa, vaan äkisemätä eli
muuten pahaa akkaansa ei saa'kan taudilla eli muulla mies tapattaa.
Ilman näyttää tämä sanalasku muinasaikaan syntyneeksi, koska miehellä
ei vielä ollutkan paljo muuta toimittamista, kun veneensä, hevosensa ja
akkansa kera.