Kotka otti pojan jänikseltä, eikä laskenut kynsistään, vaikka kyllä
kauniisti emä rukoili. Wiimmen tuskissaan jänis uhkasi kostaaki, jos ei
heittäisi. "Saat kostaa", vastasi pahasti irvistellen kotka, lenti puun
latvaan pesähänsä ja tappo jänissikiön omain poikainsa ruoaksi. Waan
jänispä ei ollut suotta kostoa uhannut. Kutsui avukseen toisia jäniksiä
ja rupesi kaikin voimin puuta poikki järsimään, jonka latvassa kotkalla
oli pesänsä. Jo viimmen tuulen avulla kaatuiki puu, kotkan pesä hajosi
ja pojat litistyivät kuoliaksi kallioa vasten.
Kyllä mies merenki kiertää, vaan ei kierrä vainojata.
taikka
Ylenkatsottu kanto reen kaataa.
Suomen kansan Arvuutuksia.