Joka kerran on kostohimosen vihamiehen saanut, elköön toivoko'kan aina
välttää voivansa. Meidän keskellä, samatekun muissaki asullisissa,
sivistyneissä kansoissa, on kuitenki laki paras kostaja, ettei niin
ollA'kan kostonpyytäjiä, kun eräissä toisissa, esimerk. ArabilaiseN
kansan keskessä, jossa poika, ja vielä pojanki poika usein kostaa
isänsä eli isoisänsä puolesta, jos itsiltä eläissään mitä kostamatta
jäi. Ilman kaikki kostonpyyntö on, jos ei juuri luonnoton, kuitenki
synniksi luettava, vältettävä. Sillä kosto on Jumalan ja esimallan,
vaikkei pidä niiltäkän kellen kostoa toivoa, koska on paljo kauniimpi
Wapahtajan esimerkillä vihollisillensaki hyvää toivottaa ja rukoilla
Jumalaa kääntämään heidät paremmalle tielle, etteivät vasta rikkoisi
ketänä pahuudellaan. Se on Kristinuskovaisella sopivin kosto.