Kanajoukko kukko keskellä istu orrella ja kettu seisottu alle, miettien
millä saisi suuhunsa. Niin taasenki toivoen, vanhan kavaluutensa
auttavan, sano: "Miksi siellä istutta pökötättä juurikun pelkasiä
minua, ettekö tiedä, vasta rauhan kaikkein eläväin välillä tehdyksi,
eikä olevankan tästälähin toisen toisesta pelkoa." Samassa kohotti
päätänsä kukko, ulommaksi silmänsä luoden. "Mitä katsot kurkistat",
kysäisi kettu. "Enkä mitäna, vastasi kukko, vaan ilman näen tuolta
kaksi ajokoiraa aika laukkaa tänne kiinnittävän. Eivätkö tulle
rauhantekoa heti iloissaan ilmottamaan?" Sen kuultua kavahti kettu ja
oli valmis matkohinsa lähtemään. "Minne lähdet, kysy kukko, emmekö
koirainki tultua voisi, kaikki yhdessä iloamme viettää?" "Kyllä
voisimma, vastasi kettu, vaan pelkään koirain ei vielä tietävän koko
rauhanteosta."
Parempi mieli, kun viekas kieli.
Suomen kansan Arvutuksia.