Heinäkuulta.
Tuiretuisen Poika.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen,
Läksi viemähän vetoja,
Maarahoja maksamahan.
Rekehensä reutoaksen, 5
Kohennaksen korjahansa,
Ajoa karittelevi,
Matkojansa mittelevi,
Noilla Pohjan kankaihilla,
Lapin synkillä saloilla. 10
Neiti vastahan tulevi,
Hivus kulta hiihtelevi,
Noilla Pohjan kankaihilla,
Lapin laajoilla saloilla.
Poika tuhma Tuiretuisen, 15
Lapsi kehjo Keiretuisen,
Jo tuossa piättelevi,
Sanojaan sovittelevi:
"Tule karjahan koria
Hyvä lahja laitohoni!" 20
Neiti suksilta sanovi,
Hiihtimilta hiioavi:
"Surma tulko korjahasi,
Mana matkalaiseksesi."
Poika tuhma Tuiretuisen, 25
Lapsi kehjo Keiretuisen,
Itse eillehen menevi.
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä,
Wirkku juoksi, matka joutu, 30
Tie vieri, reki ratsasi.
Ajavi karittelevi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukialla.
Neiti vastahan tulevi, 35
Tinarinta riuoavi,
Selvällä merenselällä,
Ulapalla aukialla.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen, 40
Matkoaan piättelevi,
Sanojaan sovittelevi:
"Tule neiti korjahani,
Maan malio matkohini!"
Neiti vastahan sanovi, 45
Tinarinta riitelevi:
"Tulko Tuoni korjahasi,
Manalainen matkohisi."
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen, 50
Itse eillehen menevi.
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä,
Wirkku juoksi, matka joutu,
Reki vieri, tie lyheni. 55
Ajavi kurittelevi,
Ajo Wäinön kankahia,
Ammon raattuja ahoja.
Neiti vastahan tulevi,
Kautokenkä kaalelevi, 60
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammon raatuilla uhoilla.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen,
Hevostaan piättelevi, 65
Sanojaan sovittelevi:
"Tule neiti korjahani,
Alle viltin vieretäte!"
Neiti vastahan sanovi,
Kautokenkä kantelevi: 70
"Wilu on olla viltin alla,
Kolkko korjassu eleä."
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen,
Avasi parahan arkun, 75
Kimmahutti kirjakannen,
Katselevi, kääntelevi,
Kultasuita sukkasia,
Wöitänsä hopiapäitä.
Niin meni rekehen neiti, 80
Korjuhan kohenteleksen;
Itse laitohon laseksen,
Alle miltin vieretäksen.
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen, 85
Jo tuossa lepäelevi
Nuoren neitosen keralla;
Käsi oron ohjaksessa,
Toinen neitosen nisoissa.
Siinä neitosen kisaili, 90
Tinarinnan riskaeli,
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammon raatuilla ahoilla.
Niin neito sanoiksi virkki:
"Lienetkö sukua suurta, 95
Isoa isän aloa?"
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä:
Poika tyhjä Tuiretuisen, 100
Lapsi köyhä Keiretuisen;
Waan mipä sinun sukusi —
Oletko sukua suurta,
Isoa isän aloa?"
Neiti tuon sanoiksi virkki: 105
"En ole sukua suurta,
Enkä suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä:
Tytär tyhjä Tuiretuisen,
Lapsi köyhä Keiretuisen." 110
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretuisen,
Itse korjasta kohosi:
"Woi Polonen päiviäni!
Kun makasin maammon lapsen, 115
Siuotin oman sisaren,
Tinarinnan riuahutin,
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammon raatuilla ahoilla."
Weitsin länkensä levilti, 120
Raoin rahno rahkehensa,
Hyppäsi hyvän selälle,
Hyvän laukin lautasille,
Ajo päin sinistä merta,
Alle aaltojen symien, 125
Päälle mustien muriem
_Toisintoja_, v. 1. P. tuhman Tuuliaisen. P. tyhjän Tuimetuisen. v.
2. köyhän Äietyisen. v. 1, 2. P. keion K. Toinen tuhman T. Kullervo
Kalevan poika, Sinisukka jne. (K. Mehil. Huhtik.) Neitsen rosvo, v. 6—9
ja 49—52. v. 8. A. karettelevi. v. 9, 10. katso, v. 33,34 ja 57,58. v.
11,12. N. v. ajavi, Kassa kulta kuumottavi. v. 31½. Jalas patvinen
patsasi, Kapla (Aisa) koivunen kalahti, Wemmel tuominen tutisi, v.
33,34. k. v. 9,10. v. 44. Reuote rekoseheni. v. 78, 79. K. kukkaroita,
Weitsiä h. v. 91. L. riskaeli. v. 94. Neitonen (Niin siitä) s. v. v.
95. Oletko s. s. v. 102. Mipä on s. s. v. 110. Keutti pojan K. v.
114—117. Woi polosen p. Kun nauroin emoni l. Makasin sisarueni, T.
riskahutin. v. 116. Sisareni siuottelin. v. 124—126. Ajavi tomuttel.,
Pimiäh. Pohj., Pohjan pitkäh. peräh., Miest. syöjäh. siah., Urost.
upottajah., Kasakaksi kaupitaksen, Palkkoaksen paimeneksi. Emäntä
pahantapanen, Se leipo leviän leivän jne (k. Kaleval, XIX: 136 ja
edelle. Ajavi tomutt. Luotsi ainosen emonsa: Oi emoni, kantajani! Kunne
käset piilem. jne (k. Kaleval, XVIII: 78 ja edelle.
_Jälkimaine_. Tämäki yksiä Kalevalan Runoja, kun ne Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran kautta ei aikoja sitte präntätyt, on vielä,
samatekun moni muuki, niistä erilleen jäänyt, koska on ollut vaikia
arvata, mihen järjestykseen toisten luona olisi ollut tuleva. Wasta
usiampain toivottavasti ilmautessa, ja nimistäki parempi selvä eli
mukaisuus saatua, ovat kaiketse kaikki yhteen kokoon ja järjestykseen
siotettavia. Tätä nykypuheista runoa ilman lauletaan kylläki monessa
kohti Wienan läänissä, sekä miehiltä että naisilta, vaikka kuitenki
erityisiä naisten lauluja luontoansa. Kellovaarasta, Jyskyjärveltä,
Uhtuvalta, Wuonisesta, Lonkasta, Lapukasta, Latvajärvestä, Tsenasta,
Wuokkiniemestä, Akonlahdesta ja muualtaki olen vähä erilailla, kuten
kustaki, sitä muistoon kirjottanut.
W. 3, 4 ynnä v. 9, 10; 33, 34; 57, 58 antavat tilan arvella, kun olisi
aikoinansa Pohjolan takoaki Wäinölään veroja maksettu, sillä sieltä,
kulkema oli Tuiretuisen poika, eli ken liekän ollut, koska hänestä
muillaki nimillä runossa mainitaan. Sisarensa (v. 59—62) näyttää jo
kotvan syntymä- paikoiltaan poissa olleen, sillä ilman veli hänen
kyllä olisi sievästi tuntea tainnut. Waan veljen verovientimatkallansa
arvelemma kauppaasi pitäneen, koska lieneeki senlaista tavarata ollut,
mitä v. 75—79 nimetetään. v. 58, 62, 93, 119 ja samanlaiset muissaki
runoissa saattavat ajattelemaan, maassa ennen Suomen kansan tuloa
ei kaskiviljelön olleen tavallisen, sillä ilman toki ei olisikan
mainittavana asiana pidetty, jos Wäinölän seuduilla raattuja ahosia
tavattiin, v. 113 ja seuraavista nähdään, minä suurena kauhistuksena
senlaisia asioita sillonki pidettiin, joista v. 115,116 nimitetään.
_Sanoja_. v. 2. kehjo, huoleton, vähäarvonen. v. 5. vetoja; veroja.
v. 5. reutoaksen; nakkaa eli siottelee itsensä huolettomasti. v. 6.
kohennaksen; kohentaa eli ylentää itsensä, nousee. v. 12. hiihtelevi;
kävelee suksilla. v. 14. saloilla; isoissa, vanhoissa metsissä, v.
20. laitohoni; laitarekeheni. v. 24. mana; Tuoni, manalainen, v.
29. helmivyöllä; Helmisellä siimalla eli letillä (letkulla), v. 31.
rotsasi; rotisi (ratisi, ritisi, rutisi, rytisi, rätisi, rotisi. Toista
lajia samasta äänisuvusta ovat: latisi, litisi, lotisi, lutisi, lätisi,
lötisi ja taasen erilajia: natisi, nitisi, nutisi, nytisi. Kielessämme
on usiampia sukuja senlaisia ääniosottelevia sanoja ja itsekussaki
suvussa taas usiampia lajia, jonka asian Sanakirjain kirjottajain
tulisi älytä), v. 34, ulapalla; etäämpänä meren selällä, v. 36.
riuoavi; kulkee (liikkuu) vihasemmin eli vikevämmin. v. 44 reuote k. v.
5. v. 58, raattuja; tehtyjä, hakatuita, viljeltyjä, v. 60. kaalelelevi;
kahlaa, astelee syvässä (lumessa). v. 68. viltin; peitteen (katteen)
nahasta eli muuska aineesta, veltin; vieretäte; vieretä (käännä)
itsesi. v. 76. kimmahutti; aukasi kimisten eli soiden. v. 81. laseksen;
laskee itsensä. v. 88. oron; orin, orhin, orosen. v. 89. nisoissa;
nisissä, rinnoilla. v. 91. riskaeli; raiskasi, häväsi, pahotutti.
v. 115. maammon; mamman, äitin, emon. v. 116. siuotin; hätäsesti
(vahingossa) koskin eli pitelin. v. 117. riuahutin; väsäytin, uuvutin,
makasin (eli yksi kun siuotin). v. 121. rahno; repi, revei, raateli. v.
126. murien; mutain, ryönäin. Toisinnoissa. v. 31½ patvinen; visanen,
visamainen, pahkainen; patsasi k. rotsasi. v. 44. valio; valittu,
paras, ylimys. v. 114—117. nauroin; häväsin, pilkkasin.
Montaki sanaa taidan toisinaan tulla selvittämään ei kannalleen eli
pahemminki erehtyvä, sillä itsekuki selvittää asian toiselle omaa
älyämistänsä myöten, vaan mistä tietäisin kaikkein sanain mielen
itse oikein hoksanneeni? Jopa sentähden ensimmäisillä kuilla varoime
koko työhön ruveta. Waan sitte, itseä selvitystä hyödylliseksi
katsova, vanhan järkeni mukaan en kuitenkan heittänyt työtä, vaikka
ruvetessaniki tiesin en voivani täydellisesti toimittaa. Aina muissaki
asioissa ylen vähä toimeen saataisi, jos täydellisyyttä laatiat
odottelisivat. Pitää sentähden puolivalmiina ja vaan kykenevänäki
puuttua töihin, joita tehdyksi tahdotaan, aina muiltaki apua toivoessa.
Ja teitä, veljiäni Oulussa ja Wiipurissa juuri pyydänki apuun, sillä
tavalla, että jossai lehtenne nurkassa ilmotatta ja oikasetta, mitä
tiedättä väärin näissä selvitetyn olevan. En tuosta vähintäi pahastu,
jos suuriaki erehdyksiä julkasetta, vaan mielelläni aina kiitän Teitä
työstänne ja vaivastanne. Saman kiitoksen myös muiltaki saatta ja
ansatsitta, jotka kielemme yhteistä hyvää katsovat.
Tupakkiruno.
Sattuipa siki Savossa,
Savon saunassa tapahtui,
Että morsian mokoma
Suuttui kerran sulhasehen,
Tuskastui tupakin tähen; 5
Tunnusti tupakin ruukin,
Mahottomaksi manasi,
Sanoi saatanan opiksi.
Sanoi myös sanoilla näillä:
"Isännäll' on ihtellänsä 10
Puolitalvesta puhenna,
Kysymys joka kylässä,
Sievä toimi siemenista.
Kun on saanut siemeniä,
Jopa pälvehen pitäisi, 15
Tuonne tallin tunkiolle,
Tehä taimet taitavasti,
Panna pehut peitteheksi.
Kohta on vaarilla varotus,
Iso murhe muorillasi, 20
Kuinka kunnossa pysyisi,
Ettei kuivaksi kuraha,
Eikä pakkanen panisi.
Jospa taimet joutuisivat;
Ukkoja ojantekohon, 25
Akkoja aianpanohon,
Piiat pojat polvillensa,
Joka kynsi kyykyllensä,
Tainta maahan tunkemahan.
Omat sitte sievät vielä 30
Kaikki vettä kantamahan.
(Min'en vielä millonkana
Koskenna korennon päähän,
Ole ottanut olalle,
Tuoani tupakki maalle; 35
Enkä koske kullonkana.) —
Heti kun heinä rupeepi
Tupakissa tuntumahan,
Koht' on kiire kitkeminen,
Heinänperkaus perätön. 40
Kun ne joutuvat kukalle,
Kukat kohta kuivamahan,
Joita pojat polttelevat;
Waari ei vanhoja anna,
Ennen kun on kukat kaikki. 45
Ihte istupi isäntä
Kylpyajat kynnyksellä,
Hallan tuulta haistelepi,
Kahtelepi kiikailepi,
Onko näkeillä otava. 50
Jos on pouta Pohjosella,
Wasta kiirut kiintiäpi;
Wäki jos miten väsynyt,
Muusta työstä tultuansa,
Ei saa ennen maata mennä, 55
Kun on kumossa tupakki.
Wasta työ tytöiltä puuttui,
Murhe muorilta väheni,
Waan ei vielä vaarin vaivat
Ole kaikki ollenkana; 60
Alas kankia katella,
Warustella vaikkanoita.
Wiel' on huolta hiieksiki,
Kun on kuivana tupakki;
Komisee se koivun pölkky, 65
Ennenkun on kukkarossa.
Nyt sen kuulit, kulta poika,
Liekö tuosta liika vaiva!
Onko sulla ymmärrystä,
Heitä piippu helsinkihin; 70
Kylvä ennen kaurakappa,
Osta okria nelikko,
Josta jouluna olutta
Joka henki juoa saisi."
Tästä pitkästä puheesta 75
Suuttui viimmen sulhapoika,
Kiskoi kihlansa takasin,
Sanoi suulta julkialta:
"Olin poika onnellinen,
Että kuulin kunniasi, 80
Ihte ilmoitit tapasi;
Sill' en nyt sinusta huoli,
Ehkä omilla eväillä
Warsin vaimoksi tulisit."
Tämä morsian mokoma 85
Ei saanut sinä ikänä
Puhemieheltä puhetta,
Eikä suuta sulhaselta.
Jopa outti, jonka jaksoi,
Kun ei kuulunut ikänä 90
Oikiata ottajata,
Sai viimmen salamusikan.
Sitte kohta kortit osti,
Alkoi pouata pojille,
Emännille ennustella; 95
Tuli palkaksi tupakki.
Talvet korjassa körötti,
Kesät kulki kuokkimassa,
Kuokkapalkalla kylissä.
Wiimmen suuttunut sihenki 100
Jopa vaihtoi vaattehensa,
Kantoi kamlottiasunsa,
Wietäväksi Wiipurihin,
Saaha lehtiä' leveitä,
Wielä kerran virnaskoita. 105
Niin poltti polonen akka
Tupakkia tuskissansa;
Neuoi aina nuorempia,
Ettei pahasti pitäisi
Piippuväelle puhua; 110
Lapset vahvasti varotti
Ettei taimet tallattaisi;
Weipä vettäki välistä,
Kantoi taimen kasteluksi;
Warottipa varpusetki, 115
Taimitarhasta ajeli.
_Jälkimaine_. Tämän runon ynnä viisi muuta, nimitettynä Ruotipojan
Runo, Kirjavaisen Kiitosruno, Naimaruno, Markkinaruno, Talkkousruno,
sain syksyllä v. 1831 Juhana Ihalaiselta, rampa, kivulainen ruotimies
Rautalammin pitäjässä. Jokapa ei ilman tietäisi, pian luulisi tämän
Ihalaisen osallisemmalta pitäjänmieheltä, Korhoselta, tehdyksi. Sillä
samalla luonnollisella mielenjuoksulla ja lystillisellä, toisinaan
naurahtelevalla tavalla kertoo Ihalainenki asiansa ja aineensa halki.
Sekä ansionsa että tarpeensa suhten näiden runoin tekemästä ja
kirjalle laittamasta tulin mainitulla kerralla kyllä vähä Ihalaiselle
vaivoistansa maksamaan, eräänkö rupilan ainoastansa, muistaakseni. Ei
hän kyllä sitä vähäksellyt, vaan kuitenki olisin mielelläni enemmän
maksanut jos en itseki sillon olisi ollut pienillä matkarahoilla
varustettu. Niin nyt jäljestäpäin parantaakseni ja jopa ilmanki, koska
hän on köyhä ja luvunharras mies, antaisin hänelle yhden kappalen
tästä Mehiläisestä ilmaseksi, jos joku Rautalammin kunnioitettavista
papeista postin kautta sen hänelle toimittaisi ja päältäpäin panisi
anomusrahatki 3 Rupil. 45 kop., sitte minulta maksettaviksi, kun siitä
tiedon saisin. Itseni suorastaan ei sovi anoakseni.
Koska näiden runoin julkasemalla aina seki on oleva mielessämme, saada
Suomen runolaatu tuo tuostaki tutummaksi ja uusille ilmautuville
ruunolaatioille esimerkkiä hyvistä runoista, niin jo taasenki
nimitämmä, mitkä runovärsyt edellisessä runossa sanasopunsa vuoksi
kehnommiksi katsomina, varsin kehnoja ja kelpaamattomia siinä ei
ole'kan.
Niin kehnompia mielestämme ovat v. 5, 18, 45, 56, 83, 109, koska niissä
sanat: tähen, pehut, kukat, kumossa, omilla, pahasti alkavat, kuten
kussaki, toisen, kolmannen eli neljännen runojatkon lyhytalkusesti.
Wärsyissä 25, 43, 47 myös tavataan samanlaisesti: pojat, ajat, vaan
mitäpä toisinaan äänelläänki, jotta kuuluvat pitkäalkusesti: poiat,
aiat. Wärsyssä 50 sana näkeillä, niinkän ei haittaa suuresti, sillä
runojatko siinä tulee kolmilyhyeksi tavuista nä ke il, jonkalaisia
kolmilyhyita jatkoja vanhain välistä näyttää suanneen. Wähä toisella
tavalla kehnorakennollisia ovat v. 26, 37, 44. Minkätähden, sen annamma
itse lukian arvata.
Ilman tupakasta puheen tulleen panemma vielä itsestämmeki muutamia
sanoja sen arvosta ja ansiosta ynnä ensimmäisestä ilmaumisesta ja
Euroopaan leviämisestä. Alkuansa on se Amerikasta Euroopaan tullut
ja armeliaan nimensä saaneen Amerikan itäsellä edustalla olemasta
luodosta Tabako josta olisi ensimmäisiä lehtejä peritty. W. 1560
olisi Franskan Ministeri, Juhana Nikoti, sitä Portugalista Franskan
maahan tuonut. Hänestä ruvettiin tupakkaa muutamilta Nikotin yrtiksi
(Nicotiana) kutsumaan. Waan Franskasta leveni tupakka pian Englandiin,
Hollandiin, Saksaan, Ruotsiin, ja kaikkiin maakuntiin, niin Euroopassa,
kun Asiassa ja Afrikassaki, jotta jo lukemattomilla tuhansilla käsillä
on ainoastansa tupakasta työnsä ja suuret summattomat rahat sentähden
kulkevat maasta maahan, kansoista kansohin ja merienki poikki monet
tuhannet penikuormat kerrallensa. Potakat jotka pian samoina aikoina
Amerikasta Euroopaan tuotiin, ehkä epäilemättäki paljo suuremmasta
hyödystä, eivät vielä ole voineet niin ylehensä levetä, ettei voittaisi
tupakka. Ja kuitenki on esivaltaki voiminensa potakkain leviämistä
puoltanut. Jotta näämmäki tästä ansiottaman ansiollisen voittaneen.
Ruotsalaiselle papille, joka pohjasAmerikaan oli lähtenyt siellä
löytyviä pakanoita, Indialaisia meidän uskoon kääntämään, olivat nämät
tupakan alusta kertoneet, mitä seuraavasta tarinasta opimma. Pappi oli
heidän päämiehensä yhteen paikkaan, Suskehannan virran alkuseuduille,
nykysessä Pensylvanian maakunnassa, koonnut ja siinä heille lausuellut
paratiisin omenapuusta ynnä kuinka yhden omenan syömisestä synti oli
maailmaan tullut ja kuinka sitte viimmen Jumala lähetti oman poikansa
maailmata synnin vallasta pelastamaan ja ihmisiä Jumalan kanssa jällen
sovittamaan. Lopetettua kertomisensa näistä ja muista Kristinopin
päätotuksista alkovat Indialaisetki puhua ja lausuivat: "kauniistipa
kyllä oletki meille puhellut. Onki se pahoin tehty, omenia syödä;
paljo paremmin tekee, joka niistä laittaa omenaviinaa. Suuresti
kiitämmä sinua vaivoistasi, kun kaukasilta mailta olet tänne tullut
meillenki kertomaan, mitä äitisi sinulle opetti. Ja ettet aivan tyhjänä
meiltäkän menisi, niin kerromma nyt sinulle, mitä me äitiltämme olemma
lausuttavan kuulleet. Meille on kerrottu, että esi'isillämme esinnä
ei ollut muuta elatusta, kun mitä metsäelämistä ajamalla saivat. Waan
kun metsä ei antanut mitänä, olivat kaikki nälkään kuolta. Kerran oli
kaksi nuorta metsämiestä peuran tavanneet ja sitte tulen tehtyä lihaa
paistamaan ruvenneet. Tätä toimittaissaan näkivät nuoren, ihanan vaimon
alas pilvistä laskeutuvan ja istahtavan tuonne siniselle vaaralle,
joka nytki on edessämme. Miehet arvelivat sopivan hänellenki jotai
paististaan antaa ja veivät parahimman paikan, itse peuran kielen.
Waimo, ihastuen heidän huolestansa häntäki kohtaan, söi vähäsen ja
sitte lausui: 'tätä hyvää minulle ei teidän pidä suotta tehneen.
Lähestykää kolmentoista kuuvaihen kuluttua tälle samalle paikalle, niin
tapaatta jotai, josta teillä itsillä ja lapsillanne viimmesiin polviin
asti on elatusta'."
"Määrätyllä ajalla menivätki miehet paikalle ja näkivät kasvuja,
joita kenkän ei ennestään tuntenut, vaan, joita siitä aikain meillä
on viljelty. Missä saman taivaallisen vaimon oikia käsi oli maahan
sattunut, siitä kasvo maisia (Indian ohraa), vasemen käden alta papuja
ja tupakka itse istumasialta."
Pappi vähän närkästynyt semmoisesta juorusta, jota Indialaisten näytti
hänen oppinsa verosena pitävän, lausui kiivaammasti sanoen: "se mitä
minä teille kerroin, on pyhää, järkähtämätöntä totuutta, vaan te sen
siaan panetta maailman loruja ja tyhjiä valehia."
Näihin papin sanohin vastasivat sille Indialaiset: "näyttää meille,
veljemme, kun et olisikan vanhemmiltasi oikein opetetuksi ja ihmisten
kanssa elämään neuotuksi tullut. Etkö nähnyt, kuinka kauniisti me
sinun tarinatasi kuulimma, niin miksi sinäi et kuule meidän?" Oliki
Indialaisilla sillon tapana, jos kuinka mahdottomiaki kuulivat,
ei sillä toisen mieltä pahottaa, että sanoivat hänen julkiseksi
valehteliaksi, vaan aina sanoivat tähän laatuun: "emme epäile,
veljemme, että uskotki itse, mitä kerroit, vaan meillä on se työläs
uskoa (eli, meillä näyttää se mahdottomaksi)." Monta muutaki näiden
Amerikan metsakkoin kaunista tapaa voisimma nimittää, jota nyt
kuitenkan emme tee, koska siitä meillä Kristinuskovaisilla vaan pian
olisi hämästystä ja koska itse aineemmeki, tupakankertomus, sitä ei
vaadi, eikä suatse.
Amerikalaiset tupakkaa sekä purivat että polttivat. Ylevimmissä
tiloissa kävi iso tupakkapiippu, Kalume nimeltään mies mieheltä ympäri,
itsekuki muutamia savuja vetäen, sitte toiselle työntäen. Niin sotaan
ruvetessä, niin rauhanki teossa ja kun oudot, tuntemattomat tapasivat
toisensa, polttivat yhteisestä piipusta keskinäisen suosion osotteeksi,
ikäskun eräissä toisissa kansoissa suolaa samasta syystä maistellaan
toinen toisensa luona. Jumaliltaan neuoja kysyessä purivat ja polttivat
tupakkaa okseelle asti ja toisissa tiloissa nielivät maksaansa
kokonaisia tupakkatukkuja, sillä tavalla tunnottomiksi tekeyten.
Esinnä Euroopaan tultuansa tupakka muutamilta pidettiin hyödyllisenä
aineena kaikkia tauteja ja kohtauksia vasten. Toiset tämän luulon
tyhjäksi nähden taas ylen polkivat tupakkaraukkaa ja pianpa huusivat
kaikenlaisia tauteja vaan sikiävän tupakasta. Niin kotvan riideltyä
jo viimmen toki enimmiltä päätettiin, kerran tottuneilla ja muuten
terveillä ihmisillä tupakasta, kohtuullisesti polttamalla eli nuuskana
nautittuna, ei olevan suurta, ei hyvää eikä pahaa terveydelle.
Riita'ajalla oliki jo tupakka ennättänyt levetä, että usiammissa maissa
miehet ja muutamissa vaimotki polttivat eli kuitenki nuuskasivat,
jonkalaista tupakoivaa vaan päätettiinki syyttömäksi, sillä vieläki
sanotaan tupakka puruna nautittuna olevan maksalle vahingollinen.
Ja kuinka tahonsa nautittuna tupakka ei ole terveellinen niille,
jotka vaivataan liialta vereltä, päänpyörryttäjältä, rintakivuilta,
reväsimilta ja muilta vatsavaivoilta, eikä ylen laihoillenkan,
heikkokuntosille ihmisille taikka jotka paljo sylkielevät polttaissaan.
Myös tulisi jokasenki varoa, ei yhtäläiseen poltella eli muulla
tavalla tupakoita, eikä heti syömästä päästyä, joka tekee vatsan
ruokia huvettamaan kehnoksi. Wasta tiiman eli puolentoista päätä olisi
tottuneillaki piippu suuhun olettava ja sama aika syömisen edelläki
pitäisi oikuutta myöten piiputta ottaman.
Terveyden hoidosta.
Kerran tupakan kautta tielle tultuamme terveydestäki keskustelemaan
jo muistammaki alkuperäsen lupauksemme olleen, toisinaan senki
puoltamisesta yhteiselle kansalle muutamia neuoja antaa. Eipä saanut
esivanhempaimmekan Mehiläinen alti siitä asiasta huoleton olla, vaan
panivat terveyden puolesta hanen välistä pitkillenki matkoille sanoen:
Mehiläinen, meiän lintu!
Lennä tuonne liuottele
Ylitse meren yheksän,
Meri puolenkymmennettä.
Siell' on luotonen meressä,
Mesilampi luotosessa;
Siinä heineä hyveä,
Ruohoa monennäöstä;
Niissä voitehet vakaiset,
Kalsimet alinomaset.
Ryvetä siipesi simassa,
Kasta kaapusi vesissä,
Höyräytä höyhenesi,
Helevässä heinän päässä,
Kukan kultasen nenässä.
Sitte tänne tullessasi,
Saaha saavutellessasi,
Lennä kuun kehrä myöten,
Pä'ivän päärmettä samoa;
Kuusi kuppia sylissä,
Kymmenen kynän nenässä,
Missä mettä, kussa mettä,
Kussa voietta hyveä,
Saaha miehen saamattoman,
Ottoa osattomanki,
Kipehille voitehiksi,
Pahoille parantehiksi,
Kansan kaiken katseluksi.
Niin miksi jo tätä Mehiläistä säästäisin? Menköönpä vaan hänki ja
lennelköön tiedustelemaan, jos mitä matkainsa periltä olisi kansan
kaiken katsehiksi saava. Ja koska sanotaanki "olevan orahassa oljen
alun, varsassa hyvän hevosen", niin katsokoonpa ensityökseen, mitä
miesorahan ja ihmisvarsain eli selvemmästi sanottuna lasten hyväksi
olisi voittava, aikain äskensyntyneestä eikä heittäen kun viidentoista
vuoden vanhana.
Äsken syntynyt lapsi otetaan lämpimään liinavaatteesen ja pidetään
silmin pois päivänvalosta. Jos ei liiku eli muuten elämänsä ilmota ja
ymmärtäväistä kätilöintä (lasten muoria, barnmoskaa) ei ole saapuvilla,
niin tulee sitä seuraavalla tavalla henkiin pyytää.
Waalistunut ja heikko ollen lapsi, ei pidä napasuonta heti
poikkileikata, vaan lämminnä pitää. Peräpuolta lyödään kerta keviällä
kädellä; suu perkataan jälästä eli liitasta; lapsi pannaan äitin
viereen lämpimiin vaatteisiin käärittynä; nenän alla pidetään etikkaa;
käsiä, jalanalustia ja selkärankaa harjataan pehmiällä harjalla. Jos
napasuoni alkaa tykkiä, leikataan ja sidotaan se 3 taikka 4 tuumaa
navasta. Jos lapsen kasvot ovat punasit, huulet sinertävät ja pää
ajetuksissa, pitää navasta ennen sitomista vähä verta tipahutella.
Waan olisiko vahingosta napasuoni tullut katkastuksi eli epähuomiosta
ennen aikaansa leikatuksi, niin pannaan lapsi heti kaulasta saakka
lämpimänhaaliaan veteen, siinä harjaamalla että muulla keinolla henkiin
pyydettävä, jonka ohessa välistä rintaa käsiläppiällä hierotaan,
välistä ylös lämpimästä vedestä nostettuna pirskotetaan kylmällä. Sulan
päätä kastetaan saksanviinaan ja saatetaan lapsen kitaan, eikä pidä
ennen, jos tiiman päästä, heittää näitä kokeita lasta henkiin saada.
Lapsi elävänä syntynyt oli tapakuolleista henkiin saatu pidetään
esinnä vähä aika puhtaassa raittiissa ilmassa, senjälkeen yli koko
ruumiin haalianlämpimään saipuveteen kastetulla saksansienillä keviästi
pyyhittävä. Samassa katsotaan, jos lapsessa löytyisi mitän vikaa eli
loukkausta, joita kuitenkan ei pidä äitin huoliksi ilmottaa, vaan
lääkärin eli ymmärtämäisen kätilöimen kanssa niistä keskustella.
Wälistä on pää vino, pitkänomanen, jota ei kuitenkan pidä painelemalla
ja likistämällä oikaista, koska luonto sen pian itsestänsä tekee.
Likistämisistä ja painelemisista vaan lapsi taitaisi saada pahempia
vikoja ja pian kuolta'ki, josta oikuutta myöten tultaisi rangastuksen
alasiksi eli kuitenki tunnon vaivohin. Waarallinen on myös imiellä,
painella ja puristella tyttölasten rintoja, jota sentähden ei pidä
tehtää. Tavallisella mahilla jo heti synnyttyä tyttölapsille lemmen
nostaa ja pojillenki muita tulevia onnia loihtia, on tuhma taika ja
sitäi pahempi, jos lapsen kanssa sen ohessa jollai erinomaisella,
rohkiammalla tavalla menetellään.
Pestynä pirostellaan lapsen poimuille mähä nihtiä ihoamista,
verestymistä eli sierottumista vasten, napasuoni kiinnitetään uudelleen
talitulla lapulla ja siteellä, lapsi puetaan eli kapaloitaan ja pannaan
lämpimään vuoteesen äitinsä viereen, vaarinottamalla kuitenki, ettei
yötäki siinä makuuteta, koska vaan taitaisi tukahtua. Nihdin siasta
sierottumisille kelpaa hienot vehnä (nisu-) eli potakkajauhot, eikä
sierottumisia ja verestymisiä niin ilmau'kan lapsen aina puhtaana
pidettäissä.
Lapsenvaatetten pitää olla vuodenaikain mukaan lämpimäin, pehmiäin,
avarain, eikä neuloilla, vaan nauhoilla kiinnitettäväin. Puettaissa
varotaan lapsen pieniä jäseniä loukkaumasta ja jos lapsi kapaloitaan,
jota kuitenkan ei pidä kaueinmin kun ensiviikkoina tehdä, niin
tapahtukoon kapaloiminen vuoron oikialta puolelta vasemelle, vuoron
vasemelta oikialle ja hellitettäköön aina kapalovyö lapsen imiessä
eli syödessä. Käsivarret ja rinta pitää vapaaksi jätettää ja lapsi
muutamia kertoja päivässä saada aivan irtasna maata. Pää peitetään
puuvillakankaasta eli liinavaatteesta tehdyllä lakilla lapsen huoneessa
ollen, ulkoilmassa villasella. Lakkeja kuni muitaki vaatteita pitää
olla usiampia, sillä lapset hikoilevat runsaasti ja paaduttavat väleen
yhdet; vaan aina tulee katsoa, että niin lakit kun mun muutettava puku
on kuiva ja lämmin. Wanhemmaksi tullen laitetaan lapselle kolttu, joka
vaan ei estä jäsenten vapaa liikuntoa; jalkoja varustellaan pehmeillä,
väljillä kengillä eli pieksuilla nahasta. Kun pää alkaa hiuksiltaki
peittyä, niin lakkia ei enempi tarvita, jos ei ulkona käyttäissä,
jossa kylmän varoksi lämmin lakki pidetään, vaan päivänpaisteessa ja
lämpimässä ilmassa kevyt olkinen eli muu aineinen lakki. Hiuksia ei
leikata lyhemmäksl, kun kaksi tuumaa hiusmarrosta, kaula pidetään
paljasna, paitsi kylmällä, sumusella säällä.
Lapsihuoneen tulee olla avaran, kuivan ja kohtuullisesti lämpimän.
Wastasyntyneelle on lämmin kyllä tarpeellinen, vaan sitte lapsen
paremmin ilmaa kärsimään totuttua, vähetään lämmintä, siksi ettei
juuri palele'kan, Kaikkea ruihua, ryskettä ja hälinää vältetään, mikä
mahdollinen, ettei lapsi unissa, taikka ilmanki säikähtäisi. Joka päivä
taaskaan ja tuuletetaan huone, joksi ajaksi lapsi muutetaan toiseen.
Joka päivä pitää myös lapsi kannettaa vähä aika olemaan, talvella
raittiimmassa huoneessa, kesällä ulkoilmassa, ei kuitenkan hiostuneena
eli muuten lämpimämpänä. Tällä tavalla harjautuu lapsi ulkoseenki
ilmaan ja on sitte ikänsä raitis, virkiä ja kasautunut kovempiaki
säiden muutoksia kärsimään.
Puhtaus, pesot ja kylvyt ovat juuri välttämättömiä tarpeita lapsella.
Ne parahite estävät rohtumista ja muita vaimoja lapselta. Lapsi puetaan
joka päivä puhtaasen, lämpimään paitaan ja muitaki vaatteita muutetaan
aina kuten hiestymät, kostuvat eli hierouvat. Haalistuneessa virta-,
joki eli sade'vedessä pestään lapsi niin usein kun hiereleksen, vaan
ei hiostuneena. Soveliain pesoaika on aamusilla. Pestessä pyyhitään
ruumista saksansienillä ja katsotaan, ettei napaside petä. Aikaa
voittain totutetaan lasta kylmemmille pesoille, vaikk' ei ole'kan
ylenkauan kertaansa vedessä pitämistä. Kylmä vesi, oikein käytetty,
vahvistaa ruumiin. Ainaki pitäisi lasta kolmen vuoden vanhaksi niin
kaksi kertaa viikossa pestä ja siitä kerran. Kivulaisille lapsille
pitää vesi alusta lämpimämmäksi tehdä. Pesosta otettua lapsi kuivataan
joutumiseen, ruumista hivutetaan kuivalla liinalla lämpimäksi, lapsi
puetaan ja pannaan maata, jos ei jo ole sitänä vanhempi.
Mitä nuorempi lapsi, sitä suurempi unen tarve. Lapsen unta ei
millänä pidä häirittää, vaan ei nukkumaanka ylimäärin pakottaa
kovalla kiikuttamalla (soudulla, heiaamisella, kätkyttämisellä)
taikka unettavaisilla rohdoilla eli lääkkeillä, jonkalaisia ovat
valmusiirappi, sensetulsi, (essentia dulcis), väkevänhajuset kukat,
paloviina, ollut ja muut senlaiset. Yhtä vaarallinen on pään
kynsimisellä ja kutkuttamalla lasta unettaa. Kaikista niistä tulee
lapselle vastasia kivulaisuksia, esimerk. halvuu, puistutusvikoja,
kaaduttaja ja muita. Sensetulsi ja opioviinat, unettavaisina lääkkeinä
lapselle tyrkytettynä, jo ovat lukemattomia ennen aikaansa multaan
vieneet.
Terve, ravittu, kuiva ja lämmin lapsi kyllä ilman kaikkia niitäki
tarpeensa nukkuu, jos semminki ei ahtailla, piukoilla kapaloilla
vaivata. Mutta jos olisi tavallisella nukkuajallaan levoton, pitää se
riisuttaa ja tarkon katseltaa, olisiko mitän pistävästä eli muuten
vaivaamata, neuloja, tikkuja, pieniä eläviä ja muita senlaisina unen
esteenä. Samalla tarkuudella vaarinpidetään, ettei umpi, vihleet,
nälkä, märkä, vilu, lämmin, hierelmät ja muut senlaiset rasita lasta.
Lääkkeitä vaankan ei pidä joka itkulla antaa, sillä niillä lapsen
terveys usein peräti turmeltaisi, ettei enää olisikan lääkkeistä apua.
Ynnä mitä jo nimitettiin, taitaa lapsen levottomuus helposti tulla
itse ruoastaki, sen sopimattomuudesta eli ylenpaltisuudesta, joka
myös on mielessä pidettävä ja autettava. Ravinneena lapsi nukutetaan
ei seljällään, vaan kyljellään, levottomana toiselle kyljelle
käännettävä. Erivuode lapsella, semminki yötisaikana, on jo senki
vuoksi parempi, ettei tukahtuisi eli likistyisi. Ylen lämpimät peitteet
ovat terveydelle vahingolliset, pää ja kasvot eivät tarvitse eikä pidä
ollenkan peitettää. Paras on totuttaa lapsi kiikuttamatta nukkumaan.
Kova liikutus kätkyessä eli käsissäsi on sopimaton ja vastaravinneelle
vaarallinen. Wuodetta ei pidä, laittaa valkian, oven eli akkunan
ohille, jossa uho olisi vahingollinen terveydelle ja päivän taikka
tulen valo tekisivät sitä äiti katselevan lapsen kierosilmäksi. Jos
soveliaammalle paikalle vuoteen siaa ei saataisi, niin pantakoon edes
jotai estettä valoa eli uhoa masten.
Kahdeksan eli kymmenen tiiman paikoilla syntyajan jälkiin pitää lapsi
äitin rinnalle pantaa, olkaan jos ei maitoa. Toisinaan maito ei ilmau
kun kolmannella päivällä, eikä kaikitse vielä sillonkan. Kuitenki
pitää lapsi rinnalle pantaa, sillä sen tyhjäki imentä jouduttaa
maidontuloa ja venyttää nännit ulommaksi ja lapsella itsellä on imentä
luonnollinen, mielentehty työ, jos mitän ei saa'kan. Maidon vielä
puuttuessa annetaan lapsen ravinnoksi välimmiten teelusikallinen
äskenlypsettyä maitoa seotettuna kolmella teelusikalla vettä eli
enemmälläki, maidon väkevän ollessa, ja vähällä sokurilla. Taikka
ravitaan lapsi vetisellä kauraliemellä maidon siasta. Syntyjäljen
hitaammin lähtiessä lisätään vähäsen sokuria, jota äitiä imevä lapsi ei
kuitenkan kaipaa, sillä äitin maito kyllä vatsanki tarpeeksi purkaa.
Pahoin ja älyttömästi tehty on, lapselle heti synnyttyä vahmempia
ruokia antaa, niink. velliä, raavan maitoa ja muita semmoisia, jotka
sekä paikalla että vastaseksi saatavat kipuja. Wasta myöhemmin, vatsan
paremmin vahvistuttua, saa lapsi niitäki nautita. (Lisää toiste).
Satuja.