Oli vanha sotamies, Ryöni nimeltä, joka kerran pyhäiltana muutamassa
talonpirtissä yhtäläiseen jaaritteli muinasista, sekä tapahtuneista,
että tapahtumattomista asioista. Saksanki sodassa oli ampunut
vihollisen päämiestä vasemeen silmään, jotta luoti takaraivosta
ulos käyden yhdellä vauhdillansa vielä kaato monta muutaki miestä.
Kuningas tämän nähtyä oli siitä hänen kohta kotiinsa vienyt ja käskenyt
puolisonsa antaa hänelle aika viinaryyppy sanoen: "tänä päivänä on
Ryöni miehen työn tehnyt." Oli myös kuningas ostanut kivärin häneltä
ja maksanut siitä kymmenen riisiä ja siaan toisen, pianpa pikkuista
paremman, hänelle ilmaseksi lahjottanut. Toisen kerran lihan puutteessa
oli soman keinon Ryöni keksinyt, lihaa kylliksi sekä itsellensä että
muille saada. Tiettyänsä vesilintuin ahnaita sianlihalle olevan, sito
pienen palasen pitkän pikinuoran päähän, niin rannalta ulomma viskoen.
Heti tuli yksi linniusta ja söi lihan. Waan kovin rasvanen ollen tämä
ei kauan pysynytkän linnun vatsassa, ennen kun kävi toista tietä ulos,
niin lintu nuoraan puetettuna. Ulostulleen yhdestä nieli toinen ja
niin yhä toiset, välistä viisin kuusinki sillä tavalla yhteen nuoraan
puettuen, jotka kaikki arvattavasti olivat hänelle tulevia. Mitä
muitaki tosijuttuja vielä pa'istessaan ja väen hartaasti kuunnellen,
sano viimmen eräs toinen mies: "ja tuonlaisia, hyvät ystävät, kehtaatta
kuunnella!" Sihen vastasi joku muista kuulioista, sanoen: "lupa koiran
luuta purra, hirven hankea hypätä."
Muitaki tyhjiä, joutavia eli mielettömiä töitä ja tekiöitänsä olemma
välistä kuulleet tällä sanalaskulla verrailtavan.