Käestä olemma jo ennenki Tammikuun osassa lausuelleet, jotta
vähin pelkäämmäki paljoksi yhdelle tulevan, hänestä uudelleen
muistutellessamme. Waan toivoessamme, kuitenki siksi älyä käellä
päässä olevan, ettei, kiitoksestamme ylen suureksi rupeava, jo luulisi
kaikki täyttäneensä, mitä vaaditaan, ja vasta tulisi huolettomammaksi
virassaan, panemma vieläki muutamia ylistyssanoja hänestä. Mainittu
kaikkein odotettu kevä'vieras on monelle yhtä sulonen, kun itse
kevä'ki. Lapset riemahtuvat hänen talven mentyä taas ensikerran
kuullessa ja rientävät muillenki iloansa ilmottamaan, tytöt toivottavat
häneltä tulevia onnia näinki häntä puhutellen:
Kuku kultanen käkönen,
Helkyttele hietarinta,
Papurinta paukuttele,
Saksan mansikka sanele!
Kuku neittä naitavaksi,
Tätä neittä naitavaksi,
Kaunista kosittavaksi,
Tänä vuonna vietäväksi,
Huomena otettavaksi;
Niin mä toiste tullessasi,
Paikoille palatessasi,
Kuon kullat kulmillesi,
Hopiat hivuksillesi,
Sinirihmat silmillesi,
Punalangat pääsi päälle,
Kaulahan komiat helmet,
Kullan ristit rinnoillesi.
Jos lapsille ja tytöille, niin on samate vanhoilleki ikäkuluille käki
suotu vieras, eikä hopulla mikän heitä enemmän huoletuttaisi, kun jos
sanottaisi, ei enää käkiä kukuttelevan. Taas hänen kuultua ainaki
toivovat vielä vuoden elävänsä ja oikein virkistyvätki uudelleen,
olkoon sitte syy käessä eli keväässä etsittävä. Yhdenlaisen ilon sanoo
nyt sanalasku lapsestaki lattialla olevan, josta lapselliset itse
päättäkööt, onko.
2. Oli kaksi talonpoikaa yhdessä kylässä, joista toinen talon
tavaroineen isältä perinyt, toinen työllä ja säästäväisyydellä tyhjästä
aikain talon omistajaksi tullut. Waan vielä maanki omistajana puuttu
häneltä alussa voimaa, niin peltojansa muokata, jotta olisivat aina
täydeksi vuoden tarpeeksi kasvaneet. Niin kerran kävi rikkaalta
laheläiseltänsä lainaa kysymään. Tämä, heti itseänsä toiseen verraillen
ja paljoki parempana pitäen, sano: "miksi et muokkaa maitasi ja toimita
asioitasi minun mukaan. Etkö näe, minkälaisen kasvun perin minä
pelloiltani?" Toinen vastasi tähän:
"Hyvä purresta puhua, venehestä vettä juoa".
3. Ei salli savinen pelto koriata kuokkiata, piian pitkiä hameita,
sukan vartta valkiata.
Wertaelee ei käyttävän talonpojalle herroina elää, joka kyllä onki tosi
asia. Lukemattomia taloja on jo ymmärtämätön herrasteleminen hävittänyt
meidänki maassa. Tämä herrasteleminen osotaksen toisilla vaatteissa,
toisilla juomingeissa ja muussa elämässä. Toiset taas, vaikk' ei
yhdenkän maan korjuussa pitäjiä, ostelevat usiämpia, sillä rikasten
rinnoille päästäksensä, siksikun tämä valherikkaus ynnä maiden kanssa
yhtäkkiä katoopi.