5. Punikki punanen lehmä, kevytsarvi, keikkoselkä, juoksi puhki puiset
salmet, halki vaarat haihatteli.
Osviittoja. 1. akkunan lauta (eli luuku). 2. Mies. s.o. avain; nenä
s.o. rengas (eli koukku). 3. Yks, toinen jne. s.o. hevosen jalat; viies
s.o. häntä. 4. Mänty s.o. Muuramen kasvu (eli varsi); mesimöykky s.o.
lakka (muurain, marja). 5. Punikki s.o. suksi; punanen s.o. tervattu;
lehmä s.o. salossa kulkeva; kevytsarvi s.o. hoikkaeli pystöpäinen;
keikkoselkä s.o. jalkava eli kaareva keskeltä; juoksi s.o. hiihti.
Lisäyksiä suomalaiseen sanakirjaan.
P. nimukoita. Antiaiset, (monik.), häät morsiamen lähtö- eli
antipaikalla (Kaj.) hentuset lasten syödä, niink. nisuleivät, sämpylät,
rusinat jne (Häm.) Kattilakunta, talo, perhe, huonekunta; on sillä
maalla (paikalla) viisiki kattilakuntaa (Kaj.), koru, korunen, lasten
pideltavä, mielentehty kalu (Satak.) loma, rako, välipaikka (Karj.).
säidenliihe (-heen), rospuutta, kelirikko (Kaj.), tarhila, sepel,
vanta, vannikka, kranssi (Wien.). uppu, vaikia keli paljon lumen aikana
(Kaj.), vero, luku, nimi, puoli (T.Y.P.A.L.E. sioissa); kenen verolla
sinä täällä olet? (Kaj.).
M. nimukoita. Eräs (rään), muutama, monikas, monikahta, monas, monias,
moniahta, joku, yksi (An,), jäperä, upera, kestävä, yrittävä, luja,
vahva; j. hevonen (Kaj.), karu, huono, kehno, kolkko; k. maa, tie,
kylä, niitty, paikka jne (Kaj.), maukia, kupia, kuvukas, kuperias,
pullokas, pullerias; kellonlasi on m. (Karj.). säällinen, rehti,
rehellinen, pätevä, kelpo, varsinainen; s. mies, asia, työ (Häm.)
vapera, lujaton, vavahteleva, kiikahteleva, heiluva, pyöriä; v. puu,
porras, vene; on vapera tapulia salvata (Kaj.).
[Tähän laatuun aiomma miksi ei joka seuraavan kuun osaan outoja eli
jollai oudolla tavalla käytettäviä suomalaisia sanoja selvityksillänsä
panna. Hallintapäätettä ei ole kun epävertasissa tapauksissa
osotettu, esimerk. sanassa säidenliihe, (Hall, -heen, ei -hteen).
Monik. viittoo sanan vaan monikossa sillä osotuksella käytettämän
ja An. Anuksen (Olonetsin) maalta, Häm. Hämehestä, Kaj. Kajanin
seuduilta, Karj. Suomen Karjalasta, Satak. Satakunnan tienneiltä,
Wien. Wienan (Arkangelin) läänistä sanan esinnä muistoksi kirjotetun,
josta kuitenkan ei seuraa, sen ei muuallaki käyvän. Tiettävästi on
monella muullaki, kirjoista eli kansan suusta kerätyitä, sanakirjassa
ei löytyviä suomalaisia sanoja. Jos he niitä minulle Kajaniin
laittasivat, niin olisin mielelläni ne heidän nimillänsä seuraavilla
kuilla julkaseva ja samate minkä saisi outoja sanalaskuja, arvutuksia,
puheenparsia, tietoja Suomen maasta, elämästä ja tavoista eripaikoilla,
suomal. runoja ja muita senlaisia, kuitenkan ei muita, kun kansan
tehtyjä runoja. Ainaki olisi siitä hyvä hyödytys ja päälliseksi tulisi
kirjani lukioille mielusemmaksi.]
Suomen kansan Sanalaskuja.