Huhtikuulta.
Neitsen rosvo.
Tuoll' on neitoset kisassa,
Kaunokaiset karkelossa,
Noilla Wäinölän ahoilla,
Kalevalan kankahilla.
Kullervo Kalevan poika, 5
Sinisukka äiön lapsi,
Sinisukka, hienohelma,
Hivus keltanen koria,
Kengän kauto kaunokainen,
Lähtiäksensä käkesi, 10
Hyvällä ison orilla,
Noien neitojen kisahan,
Kaunokaisten karkelohon.
Hyppäsi hyvän selälle,
Hyvän laukin lautasille, 15
Ajo päivän, ajo toisen,
Ajo kohta kolmannenki.
Niin päivänä kolmantena
Pääsi neitojen kisahan,
Kassapäien karkelohon, 20
Noille Wäinölän ahoille,
Kalevalan kankahille.
Ken ihanin impyista,
Kassapäistä kaunokaisin,
Sen hän koppo koprihinsa, 25
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Elkäte sinä ikänä
Ilmottako immet milma;
Ettei äiti ääntä saisi,
Emo etsivä olisi, 30
Jos ma vuoenki viruisin,
Tahi kaksi kalkettaisin,
Tuolla Tuomivaaran päällä,
Kasvaisi'n kataikossa."
Ajavi kahattelevi 35
Immen itkevän keralla,
Ajo Wäinölän ahoilta,
Kalevalan kankahilta.
Niin etsi emo tytärtä,
Wanhin lasta vaikerteli; 40
Etsivi kisasioilta,
Noilta karkukankahilta:
"Ettekö nähny mun tytärtä,
Kuullut kullan lapsukaista?"
Niin sanovi poika pieni, 45
Lapsi lausu ja pakasi:
Oli täss' eräs uroita,
Kullervo Kalevan poika,
Sinisukka äiön lapsi,
Sinisukka, hienohelma, 50
Hivus keltanen koria,
Kengän kauto kaunokainen;
Koppo neien koprihinsa,
Pani laukin lautasille.
Niin itse ajohon lähti 55
Immen itkevän keralla,
Sanan virkki, noin nimesi:
"Elkäte sinä ikänä
Ilmottako immet milma;
Ettei äiti ääntä saisi, 60
Emo etsivä olisi,
Jos ma vuoenki viruisin,
Tahi kaksi kalkuttaisin,
Tuolla Tuomivaaran päällä,
Kaukana kataikossa." 65
Niin emo sanoiksi virkki,
Äiti ääntäen panevi:
"Woi polonen päiviäni,
Onneton olelmiani!
Sinne meni siitelmäni, 70
Sinne kannettu katosi."
Itse eillehen menevi,
Astua tihuttelevi,
Tuonne Luomimaaran päälle,
Kataikkokankahalle, 75
Kujerrellen kuusikossa,
Kaikkuen kataikossa:
"Tule tänne tyttäreni,
Lähe pois polonen lapsi,
Miehen tuhmasen tulilta, 80
Warattoman valkioilta;
Tule turvihin emosi,
Oman vanhemman varohin."
Lapsi lausuen pakasi,
Tytär varsin vastaeli: 85
"Emminä emoni pääse,
Kun et tulle päästämähän;
Olin ma kisakeolla,
Noilla karkukartanoilla,
Niin tuli eräs uroita, 90
Sinisukka äiön lapsi,
Otti mun oron selälle,
Pani laukin lautasille;
Ajoa kahattelevi,
Saloja samottelevi, 95
Yöt, päivät piättelevi,
Wuorokauet kantelevi,
Marjoilla menettelevi,
Mustikoilla mustuttavi,
Wilussa viluttelevi. 100
Pakkasessa paistelevi.
Wet lähe oma emoni,
Jouvu kaunis kantajani,
Lähe lapsesi otolle,
Tyttäresi lunnahille, 105
Näiltä paikoilta pahoilta,
Waaramailta vaikioilta."
Niin emo sanoiksi virkko,
Itse innon lausueli:
"Lähen mä lapseni otolle, 110
Tyttäreni lunnahille;
Tuon Ukon tuliset nuolet,
Kannan vaskiset vasamat."
"Oi Ukko yli jumala,
Tahi taatto taivahinen! 115
Jouvuta'pa jousi moinen,
Kaari kaunehin valios,
Pane vaskinen vasama
Tuon tulisen jousen päälle,
Niin työnnä tulinen nuoli, 120
Ammu vaskinen vasama,
Ammu kautta kainalojen,
Halki hartiolihojen,
Tuo paha Kalevan poika.
Laske lapseni polonen, 125
Auta tielle tervehenä."
Se Ukko yli jumala,
Itse taatto taivahinen,
Jopa jousen jouvutteli,
Katso kaaren kaunehimman, 130
Tuon tulisen jousen päälle,
Niin lyönti tulisen nuolen,
Ampu vaskisen vasaman,
Ampu kautta kanalojen, 135
Halki hartiolihojen,
Tuon pahan Kalevan poian.
_Toisintoja_. v. 5. Ikutiera Lieron poika, Tiivun tihku äiön lapsi. v.
21,22. Noille Wäinön kankahille, Ammon raatuille ahoille. v. 29—34.
Ettei etsisi emonsa, Eli äiti tietä saisi, Jos ma vieläki viruisin,
Wuosikausia kahenki, T, T, p. Kaukana kataikossa. v. 47. O. t. uroita
yksi. v. 112, 113. Katson ma Ukolta kaaren, Panen vaskisen vasaman,
Ammun surman suusta halki, Pahan leuoista levitän.
_Jälkimaine_. Tämä muinasaikain runo on täydellisinnä Kellovaaran
kylästä, Wenäjän Kemijoen varrelta, kirjotettu. Loppupuolta laulaja ei
sanonut oikein samoilla sanoilla osaavansa, joilla äitin sitä ennen oli
laulelevan kuullut, vaan muisteli kuitenki sillä tavalla Kalevan pojan
käyneen, mielestänsä mentyä, mitä vielä erittäin tytöstäki olisi ollut
lausumista. Enkä ole sitä muiltakan laulajilta vielä saanut.
Moni on sanonut olevan näissä runoissa paljo outoja sanoja, jonka
tähden koemma muutamia senlaisiksi arvatuita, nykysessä runossa
löytyviä, selvittää: v. 1. kisassa s.o. hypyssä eli tansissa, v. 2.
karkelossa yksi kun kisassa, v. 6. äiön, ukon, vaarin, äiän. v. 9. kauto,
varmasten päällinen, perota, förföti. v. 10. käkesi, aiko, valmisteli,
sonnusteli. v. 11. ison, isän. v. 20. kassapäien, kaunistukkain. v. 23.
impyistä, neitsyistä. v. 25. koprihinsa, kourihinsa. v. 26. virkki,
lausu, puhu. v. 28. milma, minua, v. 30. emo, äiti. v. 31. viruisin,
jorottelisin, makaisin, viipyisin. v. 32. kalkettaisin y.k. viruisin,
v. 35. kahattelemi, menee joutuen. v. 36. immen, neitsyen, v. 40.
vaikerteli, valitellen kyselee, v. 46. pakasi, puhu, lausu, sano.
v. 47. eräs, muutama, joku, yksi, monas, monias, moniahta, monikas,
monikahta. v. 68. polonen, onneton, vaivanen, raukka, koito, katala,
v. 69. olelmiani, olojani, päiviäni, elämätäni. v. 70. siitelmäni,
sikiöni, lapseni, v. 73. tihuttelevi, menee (tekee jokai) viriästi,
hellittämättä, v. 80. tulilta, elopaikoilta. v. 95. samottelevi,
kuljettelee. v. 102. vet, tosi. v. 105. lunnahille, lunastukselle,
v. 113. vasamat, nuolet, piikit, v. 116. moinen, hyvä, kelpaava. v. 117.
valios, valikoitse.
Härjän ampuja.
Läksi Lauri laitumelle,
Meni turmio metälle:
"Anna nyt jalo Jumala,
Tuo varsin vakainen luoja,
Anna ampujan aloa, 5
Pyssyn pyytäjän ereä!"
Niin tuli salon sisälle,
Kulki korven kainalohon,
Siinä ennätti eränsä,
Sattu luotsi saalihinsa: 10
"Liekö ahmo tahi ilves,
Waiko korpikontikainen."
Pisti ruutia pivosen,
Puolen koproa kopisti,
Puisti putkensa sisähän. 15
Luotti luoin liukkahasti,
Päälle ruutien rutosti,
Anto pyssyn pyykähellä,
Pahat jauhot paukkahella.
Olipa ahmo tahi ilves, 20
Tahi korven kontikainen,
Jo nyt kaatu kaunihisti,
Kuusen juurehen kumohon;
Kaatu korven kainalohan,
Riitavaaran rintasuolle. 25
Kävi kohta kahtomahan,
Wikevästi viipotteli:
"Woi polonen päiviäni!
Häiykö härän se tuotti,
Lempo lehmän kannetuisen, 30
Wääräsäären väilähytti;
Kun on juuri julkisesti
Tuohon kaatunut kumohon,
Kompastunut kuoliaksi."
Läksi Lauri laitumelta 35
Allapäin, pahoilla mielin,
Matin matkalla tapasi.
Huusi Matti matkan päässä:
"Tule tänne tuttavani!
Sanomahan saalistasi — 40
Ahmanko Jumala anto,
Ilveksenkö maan isäntä?"
Lauri varsin vastoapi:
"Ei ollut ahmo, eikä ilves;
Ammuin korpikoppeloa, 45
Mehtomuoria mänösin."
"Etkö nähnyt härkeäni,
Koukkusormea tavannut;
Katehessa on kauan ollut,
Kontion kotitiloilla." 50
"Hiis on nähnyt häkkiäsi,
Lempo lehmäsi vasoja."
Tuli turmio metältä,
Huuru hurjalta viralta,
Häiy härän ammunnalta; 55
Akka päältä arvelepi,
Waimo varsinki sanopi:
"Mi lie tullut miesparalle,
Kun on huuru huolissansa,
Miesparka pahoilla mielin; 60
On kun Tuonelta tulisi,
Manalalta matkoaisi,
Wähän kuollutta parempi,
Kaonnutta kaunihimpi."
Oli aikoa vähäsen, 65
Piti tuuman tultuansa
Akan kanssa kahenkesken,
Sano ainosen asian:
"Hävitin härän Matilta,
Kaasin korven kainalohon, 70
En luullut häiyä häräksi,
Katoin korven kontioiksi."
Sitte kielsi kiivahasti,
Warotteli vaimoansa,
Puhumasta kellenkänä. 75
"Ei piä Eskolle sanoa,
Ollille ei ollenkana,
Eikä virkota väheä,
Emännälle ensinkänä;
Tuosta Tahvo tietä saisi, 80
Marketta mahin pitäisi."
Woiko vaimo vaiti olla,
Akka suunsa aukomatta;
Mutso munalle sanopi,
Kuren kaula kauemmaksi; 85
Tuli se Ollille tutuksi,
Siitä ilmi Eskollenki.
Matti mielellä pahalla
Hakemass' on härkeänsä,
Eläintänsä etsimässä; 90
Sunna kulki suorämehet,
Kontiona korpinotkot,
Karhuna pahimmat paikat,
Waan ei löynnyt härkeänsa,
Palasi pahoilla mielin, 95
Nuuksun lammelle nuristen. —
Olli aamulla sanopi
Kaiken mahtinsa Matille,
Wielä neno viisahasti,
Olli Mattia opetti: 100
"Ala sie astua kylälle,
Wiikiölle viipotella,
Eikö saisi suinimiestä.
Ota Yrjänä yheksi,
Tuomas toiseksi valios; 105
Miestä kaksi kahtomahan,
Kolmansi kohottamahan,
Neljäs tietä neuomahan,
Tuonne korven kainalohon,
Riitavaaran rintasuolle, 110
Ahon puolelle puroa."
Läksi Matti marsimahan,
Alko astua kylälle,
Wiipotella Wiikiölle:
"Ain' on nähty nuita näitä, 115
Kyllä kuultu kummiaki,
Täm' on kumma kuulematta,
Näkemättä näihin asti —
Lauri härkäni hävitti,
Ampu varsin vainajaksi, 120
Tuonne korven kainalohon,
Riitavaaran rintasuolle."
"Lähe nyt Yrjänä yheksi,
Tuomas toiseksi tulepi,
Koonnutta kahtomahan, 125
Hävinnyttä härkeäni."
Miehet lähtevät metälle,
Käyvät korven kainalohon,
Riitavaaran rintasuolle;
Tuoss' on härkä turvillansa, 130
Kuusen juuressa kumossa.
Katellahan, käännellähän:
"Tuost' on luoti luiskahtanna,
Tinapalli paiskahtanna,
Saanut juuri julkisesti, 135
Mennyt sisähän sivusta,
Syössyt syämehen syvälti."
Kulu aikoa vähäsen,
Kulu tuskin puoli kuuta,
Jopa Matti mahtavasti 140
Käski Lauria lakihin,
Saatti tuonne Saastamoista,
Lieksan keskelle ketoa,
Kupehelle kuulun järven.
Tuolla Lauri tuomittihin, 145
Saastamoinen saatettihin,
Härkä maksaa Matille,
Ruunun sakko päälle saaha.
Lauri laista tultuansa,
Härkäpeus hävittyänsä, 150
Alko Tahvolla tapella,
Eessä Eskon leimahua:
"Te sen saattia sanoiksi,
Te sen ilmi ilmottia;
Te oletta vielä viekkahammat, 155
Kun koko kyläni miehet.
Kaikki naiset naapurini."
Nousi tuosta juttu toinen,
Keräjissä uuet käynnit;
Lauri laissa voitettihin, 160
Taasen saatihin sakolle.
Sitte sieltä tultuansa
Ei hän tahtonut tapella,
Toiste lähteä toralle.
Sanain selvityksiä nykyseen runoon: v. 5. aloa s.o. osaa, saalista, v. 6.
ereä y.k. oloa. v. 10. sattu, yhty, tuli luoksi, tykö. v. 11. ahmo, ahma,
osma, komppi, metsässä elävä pienemmän koiran suuruinen, ruoanahne,
otus. v. 12. kontikainen, kontio, ohto, karhu. v. 15. puisti, pudisti;
putkensa, pyssynpiippunsa. v. 16. luotti, lähetti, työnti, pani. v. 17.
rutosti, äkisti, terävästi. v. 18. pyykähellä, ääntää, paukkua. v. 27.
vikevästi, terävästi, joutuen, viipotteli, juoksi pitkillä askeleilla,
v. 31. väilähytti, väläytti, vilautti. v. 45. koppeloa, naarasta metsoa
(metsästä), v. 46. mehtomuoria y.k. koppeloa, v. 49. kadoksissa,
eksyksissä. v. 52. vasoja, vasikoita. v. 54. huuru, polonen, vaivanen,
raukka. v. 58. mi, mikä. v. 78. mirkata, lausua, v. 84. mutso, pulskia
vaimo, muori, v. 91. sunna, sutena, v. 98. mahtinsa, voimansa, tietonsa.
v. 103. suinimiestä, syynimiestä. v. 116. kummiaki, ihmeitäsi. v. 130.
turvillansa, kuonollansa, nokallansa, v. 140. mahtavasti, isosti,
röykkiästi, pöykkiästi. v. 144. kuulun, mainion, ulompanasi tutun,
v. 152. leimahua, teiskaella, loiskia, teparrella, tepastella. v. 153.
saattia, saatitta, v. 154. ilmottia, ilmotitta. v. 157. naiset, vaimot.
v. 164. toralle, tappelolle, riidoille.
Suomalaisista.
Ettei nykynen Suomi aina ole Suomen kansalta asuttu, on varsin
epäilemätön asia; epätietosemmat olemma siitä, miltä paikoilta, mitä
teitä ja minä aikoina ensimmäisiä Suomalaisia maahan tuli ja mitä
ihmisiä maassa heitäki ennen asukseli. Näistä aineista otamma nyt
itsekustaki vähin tarinoitaksemme.
Ensiksi missä oli Suomen kansan alkuperänen koti? — Sanoisimma Asiassa,
mutta siitä tiedosta emme tulisi paljo entistä viisaammaksi, jos emme
kerällä armellenkan voisi osottaa niitä seutuloita eli maisemia,
joilla he Asiassa asuivat. Sillä Asian satakansanen maaosa, länttä
vasten Punamerestä, Keskimerestä ja Euroopan itäsiltä rajoilta Turkin
ja Wenäjän maasta alkava juoksee pituuttansa tuhatki penikulmaa
itään ja koilliseen, lemeyttänsäki pohjasesta etelään eli Jäämerestä
Indiamereen 800 penikulman paikoilla ulottuen. Niin mitä jälkiä
lähtisimmä Suomalaisten alkukotia Asian avaralla mailla hakemaan ja
onko meillä ees minkälaisia johdajohdattavaisia jälkiä? On tosiaanki,
vaikkei paljo tuntuvampia, kun että niiltä kyllä voisi mies eksyäki.
Senlaisina jälkinä pidämmä esinnä vanhanaikuisten histori oitsiain
lauseita, joista kuitenki opimma, Euroopalaisten kansain Asiasta
nykysille asemillensa tulleen, vaikka muuten ne kyllä vähä antavatki
tästä asiasta tietoja. Osottavampia viittoja, saamma Suomen kielestä
ja sen muiden kielten rinnoin tutkimasta. Sillä etäällä ulompana
Suomesta löydämmä vieläki usiampia kansoja, jotka kielensä vuoksi ovat
Suomen heimolaisia ja mailman aikoina samasta pesästä lähteneitä, kun
Suomalaisetki. Näitä heimokansoja myöten tulee meidän Suomalaisten
alkukotia etsiessämme kulkea ja sen ohessa seurata niitä maisemia,
joita myöten esivanhempaimme, kerran liikkeelle saatua, olis ollut
sovelias ja luonnollisin edemmä siirtyä ja viimmen tänne peräytä. Niin
näitä tiedustelemaan lähtiessä virkamma vähän esinnä
_Suomalaisten nykysistä asunnoista ja erittäin rajoista_.
Suomalaiset nykyään asuvat muotoansa kolmiloppisessa, pian saareksi
verrattavassa maassa, jonka on pohjana eli alana, lännestä itään,
Suomenlahti, Nevajoki, Laatokan meri ja Svirijoki; itäkoillisena
sivuna, eteläkaakosta pohjasluoteesen, Anuksen maa ja Oniegameri,
Wuigojärvi, Wienameren Oniegalahti ja Kantalahti ynnä Lappi
(Imandra, Nuotta ja Enari järviensä kanssa); länsiluoteisena sivuna,
etelälounasta pohjaskoilliseen, Pohjanlahti, Tornion, Muonion ja
Tenon joki. Etelästä pohjaseen eli alasivun keskipaikoilta, Haminan
ja Wiipurin kaupunkien tienoilta Utsujokeen, joka on viimmenen huippu
pohjan alla, taitaisi linnun lentää tulla 100 penikulmaa ja 75 Turun
edustalta Oniegameren eteläpäähän, jotka tämän kolmilopenalasivussa
ovat, toinen länteen, toinen itäänpäin, äärimmäisiä paikkoja.
Kumpanenki sivu suorinta ei tekisi täyttä 110:tä penikulmaa ja yhteen
lukein koko maan rajat ei kolmeakan sataa penikulmaa, vaikka, paljo
enemmän mutkinensa. Lähdemmä nyt eritellen näitä rajoja muutamin
mutkinensaki tunnustelemaan.
Penikulmain
ja virstain luku
Mitä suorinta tavallista
Ala- eli eteläsivussa. suuntaa tietä tietä
A. Ahvenamaan länsipuolelta
Turkuun Ikoi. 15 25
B. Turusta Eiknäisiin kaa. 8,3 14,1
Eiknäisistä Helsinkiin Ikoi. 8,5 10,6
Helsingistä Porkoon koi. 4,5 5,7
Porvosta Lovisaan Ikoi. 3 4,6
Lovisasta Haminaan. Ikoi. 4,8 6,8
Haminasta Wiipuriin Ikoi. 7,6 11
Wiipurista Pietariin kaa. 11 13,3
Pietarista Nemajoen seutua
Laatokan meren kaakkopäähän Ikoi. 3,5
Laatokan kaakkorantaa
Wolkkojoen suulle I. 6
Yhtärantaa eelleen Svirijoen
suulle Pkoi. 5,8
Svirijoen seutua Oniegameren
kaakkopäähän. Ikoi. 12
Itäkoillisessa sivussa.
A. Oniegameren halki päästä
päähän Poventsan linnan
seuduille Pluo. 23
Eelleen Anusselkosen
poikki Wuigo-joen suulle P. 4
Wuigojärven poikki
Ontojoen niskalle luo. 7
B. Ontojoen vartta mainitun
joen suulle Oniegalahden
lounaskaarteessa
Wienameren rannalla. Pkoi. 4,5
Eelleen nimitetyn lahden
länsirantaa Karjalan
Kemijoen suulle. P. 8
Eelleen Wienameren
länsirantaa Kantalahden
kupeelle. P. 10
Kantalahden lounasrantaa
Koutajoen suulle. Pluo. 12
Eelleen Nivajoen suulle
lahden perässä. P. 9
C. Kantalahden perästä
Imandra järven etelä-
lounasten päähän. Pkoi. 2
Imandrajärven halki
päästä päähän. Pkoi. 10
Eelleen tunturin poikki
Kuolajärven rannoille. luo. 3
Kuolajärven poikki
luode'rannalle. luo. 1,5
Eelleen Enarijärven
kaakkorannalle. luo. 10
Enarin rantoja järven
pohjaspäähän. Pkoi. 10
Eelleen Skora- ja Tenojoen
yhdyntä paikoille Utsujoen
pitäjän pohjassupussa. Pluo. 6
Länsiluoteisessa sivussa.
A. Turusta Naantaliin. Lluo. 1,3 1,9
Naantalista
Uuteen kaupunkiin. luo. 5 7,6
Uudesta kaupungista
Raumaan. P. 3,5 5,6
Raumasta Poriin. Pkoi, 3,9 6
Porista Kristiinaan. Pluo. 8,4 9,7
Kristiinasta Kasköön. luo. 1,3 3,8
Kasköstä Waasaan. Pkoi. 7,7 8,1
Waasasta Joensuuhun. luo. 6,7 8,7
Joensuusta Pietarsaareen. Pluo. 1,6 1,7
Pietarsaaresta Kokkolaan. luo. 2,5 5,4
Kokkolasta Braaheen. koi. 11,4 14
Braahesta Ouluun. koi. 5,7 8,4
Oulusta Tornioon. luo. 10,5 15,2
B. Torniosta Torniojoen
vartta Muoniohaaraan
asti. P. 14
Muoniojokea Muonio
niskaan ja
Kättösuantoon. P. 12
C. Eelleen Enaritunturin
poikki Karasjoen
(ja Enarijoen) päihin. Pkoi. 4,5
Eelleen Karasjoen ja
Enarijoen Tenojoeksi
yhdyntään. koi. 10
Eelleen Tenojokea
Skorajoen yhdyntään
Utsujoen pitäjän
pohjasperukalla. koi. 10
Sanoimma voivan Suomen kansan nykyistä asuntopaikkaa saareksi verrata
ja millä ehdolla, sen näemmä seuraavasta näiden rajojen yhteenlaskusta,
joka osottaa pitkältäkö itsekussaki sivussa on merta eli suurempia
järviä, jokea, ja maataki.
Merta Jokea Maata Summa
Sivu P. W. P. W. P. W. P. W.
Eteläpuolinen 74 5 15 5 90
Itäkoillinen 90 5 4 5 25 120
Länsiluoteinen 69 5 46 4 5 120
Yhtehensä 234 5 66 29 5 330
Penik. = P. Wirst.= W.
Näitä rajoja pituuttansa myöten yhteen laskeissamme juuri ihmeeksi
havatsimma eteläsivun alkuperäistä arveloamme myöten tekevän 90
penikulmaa 2 virstaa, itä-koillisen 119 penik. 5 v. ja länsiluoteisen
120 penik. 5 virstaa, joita lukuja emme olle hitaat oikasemaan, jotta
tulivat täysikymmenluvulla 90 eteläsivu ja toisista kumpanenki 120
penik. pitkiksi. Näin koko rajasta, joka yltä ympäritse on 330 penik.
täytetään 300 penik. meriltä, isommilta järviltä eli jo'ilta, eikä kun
30 penik. mannermaalta ja ei tätäkän, jos näillä maataipalilla löytyvät
pienemmät järvet ja joet lukuun ottaisimma. Waan 300 on kymmenen kertaa
suurempi kun 30, jonka tähden hyvin voimmaki Suomalaisten asuntomaata
saareksi verrailla, samate kun mitä muutaki paikkaa, joka kymmeneltä
puolelta olisi vesiltä piiritetty, vaan yhdellä manterehen liitettynä.
Emme kuitenkan ole näitä rajoja niin tarkon määrätä voineet, ettei
selvää suomenpuheellista kansaa paikottain asuisi ulompanaki ja
muukalaisia kansoja sisäpuolella, niin eteläsivussa C—rajan tienoilla
ja itäkoillisessa pitkin pituuttansa, joissa kummassaki asukselee,
missä Suomalaisia ulkopuolella, missä, jos kohta vähemminki, Wenäläisiä
meidän puolella. Jälkimmäisen sivun pohjasimmassa päässä löydämmä taas
Lapin kansan Suomalaisten seassa. Länsiluoteisen sivun B—rajoilla elää
pitkin pituuttansa muutaman penikulman leveydeltä Suomalaisia Ruotsin
alla kuuluvina ja sen lopulla Kättösuannolta alkain pistäksen itse
Suomen aluettaki Könkämäjokea myöten Ruotsin ja Norjan väliin lähes 20
penik. pitkältä, vaikkei kun juuri muutamaisen leviältä. Mainitun sivun
C—rajoilla tapaamme Suomalaisia ja Lappalaisia sekasin ja saman sivun
B—rajoilla ikäskun eteläsivunki A—rajoilla löytyy taasen merirannoilla
eräitä ruotsalaisia pitäjiä. Se myös pitää meidän nimittää, että tässä
on koko Suomen kansa rajotettu, eikä erityisesti niin kutsuttu Suomen
maa, jonka osa eteläsivusta, C—rajan kohdalta ja pian koko itäkoillinen
sivu tulisi paljo sisämpänä käymään.
[Sanan Saattajota Wiipurista pyydämmä jossai lehdessänsä ilmottamaan,
jos hänen paremmasta tiedostansa mitä erehdystä olisi eteläsivun C—
ja itäkoillisen sivun A—rajojen nimissä tapahtunut ja sekä siltä että
keltä hyvänsä toivomma muitaki oikasemia, erittäin virstaja penikulma
määrissäki. Wienamerelle, jota myös Selti-mereksi ja Kemimereksiki
sanotaan, taitais yhtähyvin sopia nimi Walkiameri. Oniegamerta sanovat
paikon Sunkumereksi ja Poventsan mereksiki, vieläkö tuolla jotai
muutaki nimeä olisi?]
Ennen tämän rajakirjotuksen peräti heitettyä mainitsemma, jäävän etelä
sivulla Suomenlahden rannoille 2 Maaherran lääniä, Uuden maan ja
Wiipurin läänin, länsiluoteisille suvulle 3 lääniä Pohjanlahta pitkin,
Porin, Waasan ja Oulun läänin, viimmeksi nimitetty aina Lappiinki asti
Pohjanlahden perältä ulottuva. Näiden kummallasi nimitetyillä sivuilla
olevien läänien keskellä jääpi Turun lääni Suomen lounaskulmaan,
Pohjanja Suomenlahden kainaloon ja siitä halki maan koillista suuntaa
esinnä Hämeen lääni, sitte Mikkelin, sen jälkeen Kuopion ja tästä
Pohjoseen päin kääntyen viimmen Kajaninki lääni.
Näiden itsekunki läänin rajoista emme tällä kerralla tee'kän parempaa
selvää, sen vaan nimittäen, olevan Turun ja Porin lääneillä yhteisin
Maaherran ja samate Oulun ja Kajanin lääneillä yhteisen, josta
maaherroja Suomessa ei tule olemaan usiampaa kun 8, ollen läänejä 10.
Jo nimitetyistä kaupunkiloista ovat Turun lääniä Turku (13,500),
Naantali (800) ja Uusi kaupunki (2000); Uuden maan lääniä Eiknäisi
(1,500), Helsinki (11,000), Porko (3000) ja Lovisa (3000); Wiipurin
lääniä Hamina (2000), Wiipuri (4000), ennen nimittämättömiä:
Lappeenranta, Saiman rannalla (600), Käkisalmi (600) ja Sordavala
(300), molemmat viimmimainitut Laatokan rannalla; Porin lääniä Rauma
(2000), Pori (5000) ja ylempänä Tamperi (2000); Waasan lääniä Kristiina
(2000), Kasko (700), Waasa (3,500) Joensuu (1000), Pietarsaari (1,500)
ja Kokkola (2,500); Oulun lääniä Braahe (1,500), Oulu (5,000) ja Tornio
(700). Ennen nimittämättömiä ovat Hämeen lääniä Hämeenlinna (2,300);
Mikkelin lääniä Heinola (1000), Savonlinna (400); Kuopion lääniä Kuopio
(2000) ja Kajanin lääniä Kajani (400).
Itsekunki kaupungin asukasten luku, jota nimen jälkisellä numerolla
olemma kokeneet osottaa, ei niin ole kohdalleen voitu saada, ettei
toisinaan tämä meidän osotuslukumme oikiasta varsinaisesta luvusta
muutamilla sadoillaki isommissa kaupungeissa eroaisi. Wiimmeisestä
viisimuotisesta väenarvosta on nyt viisi vuotta kulununnaki, jolla
ajalla, semminki menneinä tautisina vuosina, on väenluku paljoki
taitanut muuttauta. Tänä vuonna toimitetun väenarvon ilmitullen saamma
tilan nähdä, joko paljonki näissä näin osotetuissa kaupunkien asukasten
luvuissa olemma erehtynnä.
Kaupunkeja Suomenmaassa nimiönsä myöten on 29 ja jos entisen Taavitin
kaupunginki, joka nyt on autiona, lukisimma, tulisi niitä täyteen
kolmekymmentä.
* * * * *
Kun ihminen eli luontokappale eksyy suunnaltaan, ettei löydä mihinkän,
vaan kiertelee yksiä jälkiään, sanovat Suomalaiset hänen olevan metsän
peitossa. Ja sillon pitää lukea Isä meidän, Herra siunatkoon, Walmö
Herra ja muita rukouksia, siitä seikasta päästä. Auttaisivatko minuaki,
en voi arvata, vaan senlaiseen metsän peittoon jo lienenki joutununna.
Sillä mieleni oli alusta, lähtiä Suomalaisten jälkiä alkukotiinsa,
vaan poikkesin tieltä ja tulin kiertelemään Suomen metsissä, joita
kaskipoltto, tervaruukki ja muu huoleton menetys eivät vieläkän ole
voineet niin tykkynänsä hävittää, ettei niihin toisinaan peittäyisiki.
Pitää siis tällä kerralla heittää toimeni, Suomalaisia alkupesäänsä
seurata, sen tieten, jos konsa yrittäisinki, en kuitenkan pääsis ulos
Suomesta, jonka monisataset järvet, joet, vuoret ja tunturit kyllä
vuodenki pidättäisivät lähtöäni ja toinen eli kolmaski menisi muita
seutuja, kyliä, pitäjiä ja kaupunkeja katsellessa taikka kirkkoja,
seurakuntia, kihlakuntia, hippakuntia ja muita kuntia luetellessa.
Ja niin aikanani, ennen pahemmin eksymättä ja peittäymättä, lopetan
tämän aineeni mainion Ruotsalaisen Dumbomi nimisen viisaan tavalla,
joka kerran saarnaamaan yrittäessä, eikä esipuheesta edemmäksi tullen,
ilman pitempiä arveloita sihen päättiki saarnansa. Waan minkä olisin jo
päällenki voinut kirjottaa, kirjotan vasta viimmesiksi sanoikseni:
Parturiunt montes, nascetur — ridiculus mus.
Horatius.
suomeksi:
Wuori se synnyttää, oli syntyvä — melkiä hiiri.
Satuja.