Tällä sanalaskulla olen kuullut naimatta jäänetten tyttöin itsiänsa
toisinaan lohdutteleman ja epäilemättä olisiki hyvä, jos he sen, vaikka
aina, mielessänsä pitäisivät. Waan valitettavasti runoa myöten
Kyll' on niitäki kylissä
Tyttäriä tyhmempiä,
Jotk' ei o'ota ollenkana
Puhe'mieheltä puhetta.
Kesällä kenossa kaulan,
Talvella takana silmin,
Katselevat, kääntelevät,
Kenen keksiä pitäisi;
Mies olla mikä' hyvänsä,
Talon laiska juoppolalli,
Eli köyhä kestin poika,
Elikkä rahaton renki,
Joka vaan vihille veisi
Waikka vaskisormuksella;
Jos vuoen, kahen perästä
Korjan perä on kotona,
Talon turkki tuiskun suoja,
Läpilauta lapsen likka,
Käsivirkka kätkyn soutu,
Penkki, pankko pöytä lauta.
(Korhonen).