Everstin saapuessa rancholle oli aamu käsissä. Hän tapasi vaimonsa
ja Evan istumassa Custerin huoneessa. He tiesivät, millä hetkellä se
tapahtuisi, ja olivat siellä odottamassa ollakseen mahdollisimman
likellä häntä. He itkivät hiljaa. Keittiöstä pation toiselta puolen
kuului Hannahin nyyhkytys. He istuivat pitkän aikaa äänettöminä.
Äkkiä he kuulivat oven rämähtävän patiossa, ja sitten lähestyi joku
juoksujalkaa.
»Eversti Pennington! Eversti Pennington!» huusi tulija.
Eversti astui Custerin huoneen ovelle. Huutaja oli kirjanpitäjä.
»Mikä on hätänä?» kysyi Pennington. »Tässä olen.»
»Hallitus on myöntänyt lykkäystä. On esitetty uusia todistuksia. Neiti
Burke on parhaillaan matkalla tänne. Hän on löytänyt miehen, joka
murhasi Crumbin!»
Mitä hän vielä puhui, sitä ei eversti kuullut, sillä hän oli palannut
huoneeseen ja vaipunut poikansa vuoteelle, purskahtaen itkemään — hän,
joka oli kestänyt nämä pitkät viikot ikäänkuin olisi ollut raudasta.
Oli jo melkein keskipäivä, kun Shannon saapui. Hänet oli kyydinnyt
Los Angelesista eräs yleisen syyttäjän toimiston virkamies.
Penningtonit olivat seisoneet itäisellä kuistilla, tähyillen maantietä
kaukoputkillaan. Niin kiihkeästi olivat he odottaneet toiveittensa
varmennusta.
Shannon hypähti autosta, ennen kuin se ennätti seisahtua, ja riensi
juoksujalkaa heidän luokseen. Häntä saattanut mies seurasi jälessä
ja liittyi heidän seuraansa kuistilla. Shannon kiersi kätensä rouva
Penningtonin kaulaan.
»Hän on pelastettu!» hän huudahti. »Toinen on tunnustanut ja todistanut
yleiselle syyttäjälle olevansa syypää.»
»Kuka hän on?» tiedustivat toiset.
Shannon kääntyi Evan puoleen.
»Teitä kaikkia kohtaa uusi isku», hän virkkoi. »Mutta malttakaa
mielenne, kunnes ehdin kertoa kaikki! Sitten ymmärrätte, ettei toisin
voinut olla. Wilson Crumbin surmasi Guy.»
»Guy? Miksi hänen piti se tehdä?»
»Siinähän se on. Juuri senvuoksi eivät epäluulot kohdistuneet häneen.
Hän yksin tunsi ne seikat, jotka kiihoittivat hänet tekemään sen.
Siitä mahdollisuudesta, että murhaaja saattoi olla Guy, huomautti
minulle Allen. Olen viettänyt lähes kaksi kuukautta parantolassa
seurassani tämä herrasmies, koettaen herättää Guyn nukkuvassa mielessä
menneisyyden muistoja ja saada hänet tajuamaan, kuinka tärkeätä niiden
muistaminen nyt on. Hän on parantunut yhtä mittaa, mutta vasta eilen
hänen muistinsa palasi. Työskentelymme johtui olettamuksesta, että
jos hänet saataisiin käsittämään Evan olevan elossa, olisi hänen
sielunsairautensa syy poistettu. Koetimme kaikkea mahdollista ja
olimme jo melkein lakanneet toivomasta, kun hänen muistinsa melkein
kuin ihmeen kautta heräsi hänen katsellessaan Evan valokuvaa, jonka
olin antanut hänelle. Loppu kävi helposti, etenkin sitten, kun hän
sai tietää, että Eva oli toipunut. Sensijaan, että tunnustamisen
välttämättömyys olisi aiheuttanut uuden kohtauksen, tuntui se
innostuttavan häntä. Hän ajatteli ainoastaan Custeria ja toivoi vain
ennättävänsä ajoissa pelastamaan hänet.»
»Miksi hän tappoi Crumbin?» kysyi Eva.
»Koska Crumb surmasi Gracen. Hän kertoi minulle koko tarinan eilen.»
Hyvin varovasti Shannon toisti kaikki, mitä Guy oli puhunut hänelle
sisarensa ja Crumbin välisistä suhteista aina Gracen kuolemaan saakka.
»Olen iloinen siitä, että hän tappoi Crumbin’» sanoi Eva. »Jollei hän
olisi sitä tehnyt, en olisi kunnioittanut häntä hiventäkään.»
»Guy mainitsi murha-iltana silmäilleensä eläviäkuvia käsittelevää
kuukausijulkaisua ja nähneensä siellä Crumbin kuvan, joka oli
samanlainen kuin hänen Gracen pukeutumispöydältä ottamansa valokuva
— siinä kuvattu mies oli Gracen ilmoituksen mukaan syypää hänen
onnettomuuteensa. Guy ei ollut aikaisemmin saanut selkoa miehen
nimestä, mutta julkaisussa oleva kuva, jonka alla oli nimi, oli
jäljennetty samasta valokuvasta. Crumb oli juuri hänen etsimänsä mies,
siitä ei saattanut olla epäilystäkään. Kaulaliinan neula ja omituisesti
otsalle valahtanut hiuskiehkura osoittivat kuvat samasta levystä
otetuiksi. Vaikka Guy ei ollut koskaan nähnyt Crumbia, tiesi hän
täällä kuulemiensa keskustelujen nojalla, että juuri Wilson Crumb oli
ohjaamassa niitä eläviäkuvia, jotka piti ottaa Ganadossa. Hän otti heti
pistoolinsa, satuloi hevosensa ja ratsasti leiriin etsimään Crumbia.
Juuri häntä erehtyi yksi todistajista luulemaan Custeriksi. Sitten hän
menetteli, kuten yleinen syyttäjä kuvasi Custerin tehneen. Hän ratsasti
Linkkuveitsi-cañonin suulle ja näki Crumbin auton valot ylempää
läheltä El Camino Largoa. Hänen ollessaan Linkkuveitsi-cañonissa
oli Evan täytynyt ratsastaa Sykomori-cañonia alaspäin kohdattuaan
Crumbin ja mennä Linkkuveitsi-cañonin ohi, ennen kuin Guy palasi
Sykomori-cañoniin. Hän ratsasti auton luo Crumbin koettaessa kiertää
konetta käyntiin. Sytyttäjä ei ilmeisesti ollut kunnossa, sillä
Crumb seisoi auton edessä valojen hohteessa, koettaen saada konetta
liikkeelle. Guy puhutteli häntä, syytti häntä Gracen murhasta ja ampui
hänet. Sitten hän lähti kotiin El Camino Largon kautta. Ratsastettuaan
noin kolme neljänneskilometriä hän laskeutui satulasta ja piilotti
pistoolinsa ja vyönsä onttoon puuhun. Sitten hän palasi kotiin.
— Hän kertoi, että vaikka hän ei suinkaan katunut tekoaan, hän ei
kuitenkaan nukkunut koko yönä ja oli hyvin hermostunut silloin, kuin
Evan otaksuttu kuolema järkytti hänen mielensä sekaisin. Muutoin hän
olisi ilomielin ottanut vastuulleen Crumbin kuoleman silloin, kun
Custeria ja minua syytettiin.
— Saatuamme Custerin tunnustuksen, antoi Allen meille lisätietoja,
jotka olivat omiaan osoittamaan, että Custer on viaton. Hän selitti,
ettei hän ennen voinut sitä tehdä joutumatta itse syytetyksi, ja kun
hän ei suinkaan pitänyt Custerista, ei hän mielinyt mennä hirteen
sellaisesta rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Hän oli varma, että
hänet hirtettäisiin, jos hän paljastaisi, mikä osuus hänellä oli ollut,
kun todistusketjua Custeria vastaan valmistettiin.
— Crumb oli toimittanut Allenin vankilaan anastettuaan häneltä
useita tuhansia dollareja. Allenin vankeusaika oli päättynyt Crumbin
kuoleman edellisenä päivänä. Ensi töikseen hän lähti etsimään Crumbia
surmatakseen hänet. Atelierista hän sai tietää, missä Crumb oli,
ja seurasi häntä heti. Hän vetelehti leirin ympärillä, pysytellen
näkymättömissä ja väijyen Crumbia silloin, kun kuuli surmanlaukauksen
pamahtavan. Mentyään ottamaan siitä selkoa hän löysi ruumiin. Hänet
valtasi heti kipeän omantunnon herättämä pelko, että rikoksesta
syytettäisiin häntä. Miettiessään, miten hän voisi kääntää epäluulot
pois itsestään, hän oivalsi saaneensa tilaisuuden suunnata ne
vihaamaansa mieheen. Koska hän oli ollut tallimiehenä Ganadossa ja
tunsi hyvin ranchon tavat, oli hänen helppo mennä talliin, satuloida
Apache ja ratsastaa sillä Sykomori-cañonia myöten Crumbin ruumiin
luokse. Siellä hän tahallaan kiskoi irti kengän hevosen oikeasta
etujalasta ja kätki sen Crumbin ruumiin alle. Senjälkeen hän ratsasti
takaisin talliin, riisui Apachen ja poistui kylään.
— Yleinen syyttäjä vakuutti, ettei meidän tarvitse olla lainkaan
huolissamme, sillä Custer julistetaan varmasti syyttömäksi ja
vapautetaan. Ja Eva» — hän kääntyi tyttöön päin, hymyillen iloisesti
— »minulle on kahden kesken vakuutettu, että hyvin todennäköisesti
ei mikään valamiehistö koko eteläisessä Kaliforniassa langeta Guyta
rangaistukseen, jos hänen puolustuksensa perustuu mielisairauteen.»
Eva hymyili uljaasti ja sanoi:
»Sitä en ymmärrä, Shannon, mikä oli tarkoituksesi lakaistessasi.
puunoksalla tietä Crumbin kuoleman jälkeisenä aamuna, jollet koettanut
hävittää jonkun jälkiä.»
»Juuri sitähän minä koetinkin», tunnusti Shannon. »Aina siitä alkaen,
kun Custer antoi minulle hieman opastusta jälkien selittämisessä,
on se jonkun verran viehättänyt minua, joten usein koetan tulkita
vuoristopoluilla näkemiäni jälkiä. Juuri siitä syystä otaksuttavasti
tunsin heti Apachen jäljet Crumbin ruumiin ympärillä. Päättelin
heti mielessäni, että hänet oli surmannut Custer, ja panin parhaani
hävittääkseni sen todistuksen. Kävi kuitenkin niin, että yrityksestäni
koitui enemmän pahaa kuin hyvää, kunnes Allenin selitys selvitti koko
jutun.»
»Entä miksi», tiedusti eversti, »tapahtui Allenin sydämessä tämä
äkillinen muutos?»
Shannon kääntyi häneen päin kasvot hieman punehtuneina, mutta katsoi
häntä suoraan silmiin puhuessaan.
»Minun on raskasta ilmaista se teille. Allen on huono ihminen — hyvin
huono ihminen. Mutta huonoimmassakin ihmisessä on hyvän kipuna. Tänä
aamuna Allen kertoi minulle yleisen syyttäjän toimistossa, mikä oli
lietsonut hänessä vireille hyvän kipunan. Hän on isäni.»