Tula tuulan tuli tuli tei!
Emme erkane konsana, ei!
Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun,
paras aarteeni oot sinä mun, minä sun!
Mitä toivoisin minä muuta!
ANNI (_laulaa_).
Tula tuulan tuli tuli tei!
Oma onni se yhtehen vei.
Ja tulkohon hallat ja harmit ja muut,
elo huoleton meillä on, naurussa suut,
ja kirkkaana päivä ja ilta.
(_Yhdessä laulettuaan ensimmäisen säkeistön menevät perälle_.)
PÖLHÖ-KUSTAA (_vehnästä käsissä tulee kuistin kautta_). Voi saateri, kun
on nisua ja kaikellaista hyvää ryönää pöydät täynnä! (_Puhelee
taivaalle_) Äiti hoi! Kustaalla on lysti!--Joo, joo, kyllä Kustaa on
tottelevainen ja nöyrä.
PIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Jopa nyt päivä kauniisti paistaa!
PÖLHÖ-KUSTAA. Ja enkelit laulavat.--Kuulkaa!
Täss' on morsian kuin rannan raita sorja,
puhdas punaposki, nyt jo toisen orja,
äsken äidin virkku,
nyt jo kullan sirkku.
Tytöt laulakaa nyt vaan,
viulut raikumaan nyt vaan.
PÖLHÖ-KUSTAA (_Pietolalle_). Tuo Katri oli eilen sammakkona ja nyt se on
kuninkaantytär!
MIEHET (_tuoden Turkan saatossa laulavat_).
Täss' on sulho taas kuin ohra tähkäpäissä,
mielitietyn kanssa tanssii kohta häissä,
sulho suora, nuori,
vahva niin kuin vuori
kylän kauniimman saa.
Pojat laulakaatte vaan.
KAIKKI (_laulavat_).
Rakkaus olkoon teille aina onnensilta,
myöskin olkoon teille leuto elonilta,
saakoon viljaa pellot,
soikoon karjankellot!
Nytpä riemuiten me vaan
kilvan laulakaamme vaan.
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Turkka sai kuninkaantyttären!
HUOTARI. Niin. On tapahtunut niin kuin aina hyvissä kirjoissa: he
saivat toisensa. Ja voidaan lopuksi kirjoittaa: Heidän ilonsa oli kuin
lintujen laulua keväisessä metsässä ja heidän onnensa kuin pilven
päivänpuoleinen ranta.
OTERMA (_hutikassa, saapaspareja käsivarrella ja päässä kaksi hattua_).
Huotari saarnaa makeasti kuin paalinpappi!
KASURI (_hutikassa, komeaan takkiin ja liiveihin puettuna ja
kellonhäntiä etu täynnä_). Ja valehtelee kuin almanakka! Sillä minä en
ole saanut sitä, joka minua kyörää. Maija, toimita se minulle nyt, kun
olen komeimmillani kuin mustalaisen hevonen markkinoilla!
OTERMA. Ja siunaa, Maija, minua nyt, kun minulla on kahden miehen
pääkappaleet ja kolmen jalkamiehen varustukset.
MAIJA. Kyllä minä siunaan teitä, korttipukarit! Toinen saa Pahna-Maijan
ja toinen Poro-Pirkon!--Tuolla tavoin resuavat ja häpäisevät joukkonsa!
PIETOLA. Elä ole, Maija, milläsikään. Sekali on joka seurakunta.
HUOTARI. Meidän joukossamme on kaikkea, mitä taivaankannen alla löytyy,
ja miestä minkälaista hyvänsä: herraksi kelpaavia, isännäksi pystyviä ja
pöllöjä puunhakkuuseen. Pietola vei joukostamme parhaan, tukkipoikain
tukkipojan. Mutta meille toisia tulee, jos toisia menee. Tämä parvi
pysyy aina uutena, niin kauan kuin honkia metsissä humisee.
KAIKKI (_laulavat_).
Vielä niitä honkia humisee
Suomen salomailla.
Vielä niitä ollaan reippaita poikia
tukkijoelle vailla.
Esirippu.