KATRI. Mutta mikä sinut, Poika, pidätti tänne mansikkamailtasi?
TURKKA. Löysin täällä mesimarjan.
KATRI. Minähän olin vain tyttö raukka.
TURKKA. Niin herttainen ja niin uljas!--Mutta nyt pukeutumaan, vieraita
kai alkaa pian tulla.
KATRI, _menee kuistin kautta_.
PIETOLA, TOLARI _ja_ PÖLHÖ-KUSTAA _tulevat Turkan luo_.
TURKKA. Kuka se on tämä Sysi-Perttu vainaja?
PÖLHÖ-KUSTAA. Puurosaapas. Samanlainen lakki kuin isällä.
PIETOLA. Ja Maija voiteluttanut sellaisella aineella, jolla lähtee
ahava.
TOLARI. Mitä sanoi rovasti?
TURKKA. Terveisiä rovastilta. Sinun asiasi järjestetään niin, että ensi
sunnuntaina kuulutetaan sinua ja Maijaa.
TOLARI. Ottiatuota!
PIETOLA. Saatte heti haltuunne Tiuhtion torpan. Ja Pietolan navetasta
taluttaa sinne lehmän.
TURKKA. Ja tallista hevosen saappaitten vuokraa, joka minulla on vielä
maksamatta.
TOLARI (_antaa kättä Pietolalle ja Turkalle_). Ottiatuota... Enkä minä
enää tukkijoelle ottiatuota.
TURKKA. Mutta mene Maijalle sanomaan, että rovasti tulee tänne.
TOLARI. Tulkoon vaikka piispa, en pelkää!
MAIJA (_pukeutuneena tulee kuistin kautta_). Pyydetään tulemaan
kahville, tehkää hyvin. (_Menee aittaan_.)
PIETOLA. Kiitoksia. Lähdemme juomaan riemukahvit!
PÖLHÖ-KUSTAA. Onko sinulla, Tolari, vilu, kun höysysi tytisevät?
TURKKA _ja_ PIETOLA _vieden_ PÖLHÖ-KUSTAAN _menevät kuistin kautta_.
TOLARI (_yksin_). Maija oli niin juhlallisen ylpeä kuin tiakonissa!
MAIJA (_kirkas peltinen hinkki kädessä tulee aitasta_). Mikähän se tuo
onneton on?
TOLARI (_ottaa lakin päästään_). En minä ole Sysi-Perttu vainaja!
MAIJA. Kuka sinä olet?
TOLARI. Ottiatuota!
MAIJA. Tolariko?--Ei ikinä!
TOLARI. Olen minä Tolari, Puurosaapas, Heikki, ottiatuota, ottiatuota!
Kuuletteko, Maija, ottiatuota!
MAIJA (_menee katsomaan Tolaria selän puolelta_). Tolari se on!
(_Asettaa hinkin pohjan Tolarin eteen_.) Katso kuvaasi!
TOLARI (_katsottuaan_). Oikeassapa olin sittenkin, että ottiatuota on
Ovampomaan pakanain saippuaa, jolla Suomen kristityt kenkiään
ottiatuota.--Mutta terveisiä ottiatuota, että minua ja Maijaa
ottiatuota, jos te Maija ottiatuota.
MAIJA. Kuulee ja näkee, että olet koko yön lukenut. Sitä
pelkäsinkin.--(_Itkien_.) En voi koskaan antaa itselleni anteeksi, että
pakotin sinua lukemaan. Parempi olisi ollut ilman rippikoulua.
TOLARI. Ei minun tarvitsekaan mennä rippikouluun. Niin oli rovasti
sanonut Turkalle, että meitä kuulutetaan pyhään kristilliseen
avioliittoon ensi sunnuntaina!
MAIJA (_pudottaa hinkin kädestään_). Ensi sunnuntaina!
TOLARI. Elä pelkää, Maija. Kyllä me saamme jokapäiväisen leivän, niin
että meillä on kaikki kuin ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee, ruoka,
juoma, vaatteet--kotina on Tiuhtion torppa, jonka kartanolla kasvaa
pihlaja ja ympärillä kauniit pellot. Karjaa on jo lehmä ja hevonen.
Rahaa minulla on kymmenes sata täyttymässä.
MAIJA. Enkä minäkään pennitön ole.
TOLARI. Silloin on toinen tuhat alulla. Tavaraa saamme, mitä
tarvitsemme. Hyvä puoliso ... ottiatuota... Ja juhlien tullessa ajamme
kuuraisen korven halki talvisen aamun hämyssä kirkolle, josta tulia
vastaamme tuikkaa, minä keulalla, perällä Maija ja kaksi kääröä.
MAIJA. Mitä kaksi kääröä?
TOLARI. Ne kuuliaiset lapset, jos Maija tahtoo ottiatuota?
MAIJA. Minä tahdon.
TOLARI. Ja minä Heikki Tolari tahdon rakastaa sinua Maija Rivakka
myötä- ja vastoinkäymisissä.--Mitä Maija itkee?
MAIJA. Se on niin suloista, kun ne saavat toisensa, jotka toisiaan
rakastavat.
TOLARI. Niin minustakin.--Lähdetään Maija, pesemään Heikin silmät.
(_Kädestä pidellen menevät perälle oikeaan_.)
HUOTARI (_tulee kuistin kautta_). Minnekähän se Anni on kadonnut?
ANNI _tulee vasemmalta, syöksähtää Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa
veitikoiden nauramaan_.
HUOTARI. Mitä sinä naurat?
ANNI. Väärä kaula!
HUOTARI. Minullako väärä kaula!
ANNI. Minun piti äidin puolesta syleillä Poikaa!
HUOTARI. No hyvä, ettei minun kaulani ollut sen väärempi! Mutta minä
tahdon kaulastani vuokran luonnossa.
ANNI (_sieppaa hinkin suojakseen_). Huotari! Varo kermahinkkiä!
HUOTARI. Pane se maahan takaisin.
ANNI. Se pitää viedä tupaan. Vie sinä, minä odotan sinua täällä. Mutta
kanna varovasti, ettei kerma loisku! (_Tuppaa hinkin huotarin käsien
väliin pohjapuoli päällimmäisenä ja alkaa tanssia laulaen_.)
Yks kaks kolme neljä ja viis.
Missä on mun kultani siis?
Ei se oo siellä, ei se oo täällä,
vaan se on koskella pölkkyjen päällä.
HUOTARI. Nyt minä tulen ja sinut syön!
ANNI. Kermahinkki!