PAHNA-MAIJA. (_tulee vasemmalta_). Pietolahan täällä on eikä mikään
kummitus!
PORO-PIRKKO. (_edellisen jäljessä_). Pietolan se on näköinen, mutta ei
puhu mitään.
PAHNA-MAIJA. Pietolassa on tapahtunut kääntyminen, jota rättäri on
ennustanut.
PÖLHÖ-KUSTAA (_tullen vasemmalta_). Onko Pietolan luona käynyt enkeli?
PAHNA-MAIJA. On käynyt hyvä enkeli. (_Menee kaulaan_) Me olemme ystäviä.
PORO-PIRKKO (_rientää Pietolan kaulaan toiselle puolen_). Rakas ystävä!
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Rakastatteko te toisianne? PAHNA-MAIJA _ja_
PORO-PIRKKO. Rakastamme, rakastamme! PIETOLA. Tphyi! PORO-PIRKKO. Huih!
(_Pelästyneenä hyppää syrjään_.) PÖLHÖ-KUSTAA. Varokaa se lyö!
PAHNA-MAIJA. Minun ei tarvitse pelätä. (_Painautuu lähemmäksi_) PIETOLA.
Mene hiiteen! PAHNA-MAIJA. Mutta kun minä menen ilmoittamaan
nimismiehelle niistä Pertun leskivainajan rahoista, niin miten Pietolan
käy! PORO-PIRKKO. Mutta minä tiedän enemmän kuin sinä.--Pietola joutuu
lukemaan tiilenpäitä! LEENA. (_tulee oikealta_). Missähän rättäri? Olisi
tärkeä kirje. PORO-PIRKKO. Minä vien sen rättärille. (_Ottaa kirjeen ja
menee vasemmalle_.) LEENA. Jano tuli kävellessä. Ei suinkaan joki ole
kaukana. (_Pietolan puoleen_) Näytti juhlalliselta, kun Katria
kannettiin. Huomennako kuuluu olevan Katrin ja Turkan kihlajaiset?
PAHNA-MAIJA. Vai Katrin ja Turkan kihlajaiset! (_Rientää vasemmalle_)
LEENA. Toivotan onnea. Se sitten on miellyttävä mies se Turkka. Oikein
rakastettava nuorukainen. Katri sai kunnon pojan sulhasekseen.
PAHNA-MAIJAN _ja_ PORO-PIRKON _naurua kuuluu vasemmalta_. LEENA. Mikähän
niillä niin makeanlysti? (_Lähtee perälle päin_.)
PORO-PIRKKO (_tulee vasemmalta_). Se Turkka on suurvaras!
LEENA. Sinä se aina puhut päättömiä ja kauheita!
PORO-PIRKKO. Oikein sellainen, jonka saa ampua ja kruunu maksaa
palkinnon.
PÖLHÖ-KUSTAA. Antaako kruunu kirkkaita hopeoita?
PORO-PIRKKO. Kaksi kukkarollista!