_Metsäaukeama. Oikealle osoittava tienviitta, jossa on: MAIJALAAN.
Perällä tukkilaisten näremaja. Tynnyri, josta toinen pohja on poissa.
Pienet paarit_.
_Tukkilaisia valmistamassa näreitä. Laulavat:_
Onpa se rakkaus sukkela tauti,
riivaa se meitä, riivaa se teitä,
varkahan tavalla se vaanii ja lyö,
olkohon päivä tai olkohon yö.
Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä
se rakkaus.
Torpparipoikasen päässä se teuhaa,
köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan,
viekkaan ja vanhan se pauloittaa,
hulivilihurjankin ansahan saa.
Tuuman se tuo, jok' ei vuosihin lakkaa,
se rakkaus.
Yrtit ja noidat ne sille ei mahda,
kerjurihupsull' on kainokulta.
Hitto sen ties mitä lie, mitä ei!--
Lampolan Jaskankin hirtehen vei.
Niinhän se on kuin öljyä, tulta
se rakkaus.
TOLARI. Minkä vuoksi ei kello soi? Johan olisi aika.
KASURI. Tolarilla on kiire kirjan ääreen. Mikä sinut vanhana riivasi
kirjalle?
OTERMA. Se rakkaus.
KASURI. Se tauti on minutkin nyt tavannut. Tein tytön kanssa lujat
liitot viime lauantai-iltana.
OTERMA. Minä viime sunnuntai-aamuna varhain, kun aurinko nousi. Ja tyttö
on nätti ja hellä.
KASURI. Voi olla, mutta nätimpi ja hellempi on minun.
KASURI. Pannaanpa varsin vetoa. Tolari, joka tuntee tämän paikkakunnan
ihmiset, ratkaisee. Kellot vetoa.
OTERMA. Tuossa käsi. Erota, Huotari.--Kasuri, sano ensin morsiamesi
nimi!
KASURI. Sano sinä ensin.
HUOTARI. Sanokaa kumpikin hiljaa Tolarin korvaan.
KASURI _ja_ OTERMA _kuiskaavat Tolarin korvaan_.
TOLARI (_hämmästyneenä_). Ottiatuota!
HUOTARI. Taitavat olla yhtä kauniita?
TOLARI. Mähösen Kustaava!
KASURI ja OTERMA (_yht'aikaa_). Minä voitin! Kello tänne!
HUOTARI. Samako morsian niillä?
KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet!
OTERMA. Sinä valehtelet!
HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan!
TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota.
KASURI ja OTERMA (_toisilleen_). Sinä saat. Ota sinä.
HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään.
ANNI (_laulaa etäällä vasemmalla_).
Kaikellaisia kukkia kasvaa,
vaan sinisiä vähä.
En ole saanut kaualle aikaa
kultani silmiä nähä.
HUOTARI. Mikä lintu tuolla laulaa? Uskoni, toivoni ja rakkauteni sanoo,
että se on Anni!
TOLARI. Anni on. Meni äsken Pietolan niitylle.
HUOTARI. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!
KASURI. Aina se lupaa ensi sunnuntaiksi. Jos olisit joka kerta vetoa
pannut, ei sinulla enää olisi housuja eikä paitaa!
_»Kello soi!» Tukkilaiset yhtyvät huutoon ja menevät oikealle_.
ANNI (_lähempänä laulaa_).
Laulaisin jos taitaisin,
että kultani äänen kuulis.
Tuntisikohan äänestä
vai lintuseksi luulis?