_Aukea paikka metsässä. Perällä jokitörmä. Oikealla maja, sen päädyssä
viiri, jossa nimi: MAIJALA. Istuimiksi sopivia kiviä ja juurakoita.
Majan luona penkki. Majan päätyä vasten suuri savotankontti. Hame ja
sukat ripustettuina kuivamaan. Kontteja ja laukkuja siellä täällä.
Kankipuita ja keksinvarsia pystyssä puita vasten_.
_Tukkilaisia majapaikalla_. TOLARI _seisoo tähystelemässä oikealle_,
TURKKA _makailee selällään_, HUOTARI _korjailee keksiään_, KASURI _ja_
OTERMA _lyövät korttia. Laulavat:_
Moni on korpi kolkko täällä, asumaton aivan.
Niissä se näkee tukkipoika nälän sekä vaivan.
Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli.
Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli.
_Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle_.
HUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa?
TOLARI. Ei näy ottiatuota.
HUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki.